Väärä Numero ☓ L.W.T

028 | Perjantain lahja

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎
809

Louis haukotteli kuulokkeet korvillaan nojaten lentokoneen ikkunaa vasten. Hän katseli alhaalla näkyviä taloja, jotka vain lähenivät ja lähenivät. Hän hymyili näkymälle itsekseen kuunnellen samalla James Bluntin You're Beautiful -biisiä. Lentokone oli valmistautumassa laskeutumiseen, ja Louis vain ajatteli Saraa, joka varmasti ilahtuisi hänen näkemisestään.

Päästyään lentokentältä vuokraamaansa autoon, hän kaiveli taskujaan löytäen rytätyn paperin, jossa luki sumealla ja suttuisella käsialalla Saran kotiosoite. Louis nosti kulmakarvaansa hänen huonolle käsialalleen, josta ei melkein saanut mitään selvää, mutta hän kuitenkin lähti ajamaan osoitetta kohti navigaattorin avuin.

Hyvällä tuurilla muistaisin tien sinne, Louis ajatteli hymyillen ja kuunteli navigaattorin antamia ohjeita.

————————————————————

Sara katsoi väsyneenä kelloa, joka oli nyt jo kolme. Hän oli juuri tullut töistä ja päätti ottaa pitkän ja lämpimän suihkun.

Suihkun jälkeen Sara vaihtoi ylleen paperilennokkien kuvittamat pyjamahousut ja valkoisen t-paidan. Hän kuivasi märät hiuksensa pyyhkeeseen ja huokaisi. Tuuli tulisi vasta kuudelta töistä, joten hänen pitäisi taas olla yksin kolme tuntia. Nykyisin Sara ei vain enää pitänyt yksinäisyydestä. Ei enää Louisin jälkeen.

Sara käveli keittiöön ja otti lasillisen kylmää vettä kulauttaen sen alas kurkustaan nopeasti. Sitten hän otti puhelimen käteensä ja puri alahuultaan. Pitäisikö hänen soittaa Louisille?

Sara huokaisi ja laski puhelimen takaisin pöydälle naurahtaen. Louisilla oli varmasti kiire muutenkin, ja soitto vain pahentaisi asiaa.

Niinhän hän itse oli vannonut olevansa erittäin kiireinen...

Lopulta Sara vain käpertyi viltin alle sohvalle ja nukahti.

————————————————————

Louis pysäytti auton pienen omakotitalon pihaan ja nousi autosta aurinkolasit päässään. Hän yritti katsoa, jos kenties joku näkyisi ikkunasta, mutta ketään ei näkynyt. Hän käveli etuovelle ja koputti kuuluvasti odottaen vastausta.

Sara heräsi kovaan koputukseen ja nousi silmiään hieroen sohvalle istumaan. Lopulta hän nousi ylös ja katsoi kelloa. Se oli vasta neljä, joten Tuuli se ei ainakaan olisi. Kuka voisi muka olla perjantaina tähän aikaan ovellamme? Hän ajatteli väsyneenä.

Sara käveli unisena ovelle ja avasi sen tuntien auringonvalon silmissään. Mutta mitä hän seuraavaksi näki, sai hänen hymynsä nousemaan korviin asti.

Hänen edessään seisoi tuttu pähkinänruskeat hiukset ja taivaansiniset silmät omaava poika. Hänellä oli aurinkolasit sekaisten hiusten päällä ja valtava hymy kasvoillaan. Sara tunsi kyyneleet silmäkulmissaan, ja antoi niiden valua hänen poskiaan pitkin alas samalla, kun Louis veti Saran tiukkaan halaukseen ja nosti hänet ilmaan.

"Louis! Louis!" Sara nauroi ilon kyynelissä, ja Louis suuteli häntä vetäen tytön aivan kiinni itseensä.

"Sara..." hän huokaisi tytön huulia vasten ja Sara vain suuteli häntä syvemmin.

"Sinä olet ihan uskomaton..." Sara kuiskasi Louisin korvaan ja Louis vain naurahti.

"Sinä olet uskomattomampi..." Louis naurahti ja Sara erkaantui hänestä.