Väärä Numero ☓ L.W.T

029 | Baarimikko nimeltä John

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎
2007

Louis heräsi kovaan untuvatyynyn läimäytykseen kasvojaan vasten. Sara säikähti myös yhtäkkistä läimäytystä ja avasi silmänsä apposen auki.
Louis avasi myös silmänsä katsoen sängyn vieressä seisovaa Tuulia, joka näytti hieman vihaiselta.

"Minä tulen töistä ihan rättiväsyneenä, näen ensimmäisenä eteisessä tuntemattoman matkalaukun ja sitten teidät kaksi sängyssä...mitä minä oikein teen teidän kahden kanssa?!" Tuuli hymähti lähtien huoneesta kädet ristissä.

Sara halusi mennä parhaan ystävänsä perään, mutta hän ei pystynyt pitämään itseään pokkana ja alkoi nauramaan. Louis alkoi myös nauramaan vetäen peiton heidän päälleen ja kutittaen tyttöä sen alla.
Sara yritti mennä sikiöasentoon, mutta Louis vain kutitti häntä ja lopulta suuteli häntä pikaisesti huulille kutittaen tytön nenää.

"Onkohan Tuuli vihainen meille?" Sara kikatti peiton alla katsoen Louisin vilkkaita sinisiä silmiä.

"Varmaankin on kateellinen, kun sinulla on minut, kun taas Harry on Lontoossa..." Louis hymyili ja veti peiton pois heidän päältään liian kuumuuden takia. Sara nousi ylös sängystä ja kuuli veden lorinan äänen tietäen Tuulin menneen suihkuun.

Louis nousi myös, yhä mustissa farkuissaan ja t-paidassaan. Aurinkolasit olivat myös yhä hänen päälaellaan sekamelskana toimivien hiusten kruununa.

"Kuule, taidan vaihtaa nämä vaatteet johonkin vähän mukavamman tuntuisiin..." Louis virnisti ja käveli Saran ohi eteiseen kantaen matkalaukkunsa Saran huoneeseen. Sara seisoi ovenkarmiin nojaten ja hymyillen.

"Mistä sinä tiedät otanko sinut tänne nukkumaan?" Sara kysyi viattomasti samalla, kun Louis vaihtoi ylleen harmaat collegehousut ja heitti aurinkolasit takaisin laukkuunsa.

"Kyllä minä vaan nukun...en halua sinun enää koskaan nimittäin näkevän niitä unia Harrysta..." Louis hymähti hiljaisesti ja Sara nauroi hänelle.

"Kuule, jospa tehdään räiskäleitä Tuulille. Hän rakastaa niitä ja hän saattaisi leppyä ehkä vähän niiden avulla..." Sara totesi purien hellästi alahuultaan. Ei hän halunnut nähdä parasta ystäväänsä surullisena.

"Käy hyvin minulle! Onkin ollut jo ikävä meidän yhteisiä ruuanlaitto hetkiämme!" Louis seurasi Saraa keittiöön kuullen samalla veden lorinan äänen kylpyhuoneesta.

Sara otti esille kulhon ja sekoitti ainekset siinä, kun taas Louis otti esille kaapista paistinpannun.

"Tehdäänpä vähän räiskäleitä..." Louis venytteli käsiään ja Sara vain pyöräytti silmiään hymyillen.

————————————————————

Räiskäleiden tekemisen välissä Sara kattoi pöytään kolme lautasta lasien kera, ja Louis vain vihelteli iloisena heitellessään räiskäleitä pannulla ilmaan.

"Ei hän voi enää jatkaa surkutteluaan tämän jälkeen!" Sara hihkui iloisesti käsiään taputellen, kun Louis katsahti hänen kattaustaan.

"Eikös olekin söpö kattaus?" Sara kysyi innoissaan, ja Louis katsoi pöytää, joka oli nyt koristeltu kukilla, pinkeillä serveteillä ja vaaleanpunaisella pöytäliinalla.

"No jos Tuuli on värisokea, niin sitten..." Louis tirskahti ja heitti viimeisen räiskäleen lautaselle, joka jo oli kukkurallaan niitä.

"Hah, hah! Olet hirveä!" Sara sanoi olevinaan loukkaantuneena ja risti kätensä saaden kasvoillensa nyrpeän ilmeen. Louis vain naurahti, tuoden räiskäleet pöytään ja vetäen Saran suudelmaan anteeksipyynnöksi.
Sara vetäytyi pois olevinaan vihaisena ja käveli Louisin ohitse kikattaen.