Väärä Numero ☓ L.W.T

027 | Äideistä innokkain

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎
797

Jos Sara nyt voisi vain ajaa karkuun tätä tilannetta, hän ajaisi, muttei hän voinut. Hän huokaisi ja nousi ulos autostaan kävellen sitten entisen kotinsa etuovelle. Hänen äitinsä avasi sen lähes välittömästi ovikellon soiton jälkeen ja halasi tytärtään tiukasti. Sara vastasi tekohymy kasvoillaan halaukseen. Häntä ei juuri nyt huvittanut tämä.

"Voi kulta! Pitkästä aikaa, mutta tulehan nyt sisään ja kerro kaikki!" Saran äiti nimeltään Laura hehkutti vetäen tyttärensä sisälle taloon. Hänen isänsä seisoi eteisessä ja antoi tyttärelleen ison karhunhalauksen.

"Haluatko kahvia?" Laura kyseli keittiöstä vastausta odottamatta laittaen automaattisesti kahvia Saralle.

Sara istui pöydän ääreen ja kiitti kahvista. Hänen isänsä ja äiti istuivat häntä vastapäätä ja ottivat itsellensäkin mukilliset kahvia. Tuli pitkä hiljaisuus, kunnes Laura ei voinut enää pidätellä kyselyään.

"No kulta, sinullahan on paljon kerrotavaa! Tapailet Louis Tomlinsonia ja asuit yli kaksi kuukautta Lontoossa ja..." Saran äiti melkein huusi ja tytön isänsä vain nyökkäsi.

"Kyllä, me seurustelemme Louisin kanssa...ja kyllä, oli aivan ihanaa olla siellä Lontoossa. Toivoin oikeasti, ettei loma loppuisi ikinä, mutta Louis lupasi tulla tänne heti, kun vain pääsee. Hänellä on nyt vain jotain kiireitä bändinsä kanssa..." Sara huokaisi tuoden samalla kuuman kahvikupin huulilleen.

"No, mutta sehän on hyvä...mutta siis kerrohan siitä Louisista", Saran äiti totesi.

Saran isä katsoi kelloa ja huomasi sen olevan jo kolme, Saran tietäessä, että hänen isällään oli aina tähän aikaan jääkiekkoharjoitukset.

"Anteeksi, minun pitää mennä kulta", Isä sanoi vieden kahvikuppinsa tiskialtaaseen ja halaten viimeisen kerran tytärtään, ennen kuin lähti sanoen heipat hymyillen. Sara katsoi sitten taas äitiään, joka oli aivan uteliaassa tilassa.

"Louis on ihana, hauska ja tosi fiksu...ja siis hän on vaan kaikin puolin minulle täydellinen. Hän vaan aina tietää mikä minulla on, ja hän on tosi tärkeä minulle ja...rakastan häntä", Sara lopetti lauseen purren alahuultaan, jotta ikävän kyyneleet eivät tulisi virtauksina ulos hänen silmistään.

"Ymmärrän, hän on varmasti ihana...mutta käytättehän ehkäisyä?" Sara äiti kysyi viattomasti hörpäten kahviaan. Sara punastui ja nielaisi äänekkäästi.

"En tiedä kyllä onko se teidän suurin huolenaiheenne, mutta kyllä me käytämme..." Sara sanoi punastuen. Hän oli varma, että Louis olisi jo puhjennut nauruun ja vastannut jotenkin tosi kohteliaasti sekä fiksusti, sellainen hän oli.

"Eli ei siis ole mitään yllätyksiä tulossa...tai siis haluan vain suojella sinua, kulta. En halua, että etenet liian nopeasti ja sitten sinua kaduttaa..." Saran äiti sanoi hymyillen.

"Ei ole, emmehän me olla edes naimisissa tai mitään...ja Louis on tosi ymmärtäväinen ja varovainen, hän ei tekisi mitään mitä en haluaisi", Sara vastasi hymyillen miettien nyt tulevaisuuttaan Louisin kanssa.

"No hyvä, mutta nyt näytähän niitä söpöjä yhteiskuvia, joita te olette ottaneet!" Saran äiti iloitsi ja Sara kaivoi puhelimen esiin taskustaan alkaen näyttämään hänen ja Louisin yhteisiä kuvia.

Sara punastui hieman, kun vastaan tuli kuva, jossa he olivat rannalla, Sara hyvin paljastavissa bikineissä ja Louis uimahousuissa pidellen Saraa vyötäröltä käsin kiinni, kun he molemmat hymyilivät kameralle. Sara hymyili ja muisteli kuinka Tuuli oli valittanut siitä, kuinka hän ei ollut meinannut saada kuvaa ollenkaan otetuksi, kun he olivat koko ajan vain suudelleet.