011 | Itku pitkästä ilosta

4.9K 298 45
                                    

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎
940

Sara tunsi kuinka kylmä vesi alkoi täyttämään hänen keuhkojaan meinaten tukehduttaa häntä. Hän yritti potkia jaloillaan päästäkseen pintaan, mutta upposi sen sijaan vain nopeammin.

Juuri, kun Saran silmät melkein valahtivat kiinni, hän tunsi ison aallon vierellään ja tuttu käsi tarttui häneen. Se oli Louis, joka nosti hänet pinnalle. Päästyään pintaan, Sara päätyi hengittämään kuin ensimmäistä kertaa maan päällä, Louisin katsoessa häntä huolissaan.

"Olethan kunnossa?" Louis kysyi samalla, kun paparazzit ottivat tuhansia kuvia heistä.

Sara pystyi jo kuvittelemaan seuraavan Seiskan jymyjutun. Louis Tomlinson pienellä uinnilla naikkosensa kanssa. Sara yritti peitellä kasvojaan ja Louis piteli häntä lähellään.

"Menkää pois siitä laiturilta! Ettekö näe, ettei hän voi hyvin!?" Louis huusi paparazzeille, jotka eivät selvästi kuunnelleet häntä ollenkaan.

Yhtäkkiä Sara ja Louis kuitenkin kuulivat erään liiankin tutun huudon.

"Hei, te siellä!"

Se oli Niall, joka tanssahteli laiturin päässä aurinkolasit päässään. Harry seisoi hänen vierellään ja samoin naurua pidättelevä Liam.

Paparazzit siirtyivät heidän luoksensa ja Louis uitti Saran laiturin luokse. Louis auttoi Saraa kapuamaan laiturin portaita pitkin ylös. Kun Sara pääsi takaisin laiturille, hän auttoi myös Louisin ylös. Sara yritti samalla saada hengityksensä tasaiseksi, kun Louis piteli yhä häntä sylissään.

Sara näki sivusilmällä, kuinka paparazzit ottivat kuin hullut kuvia tanssivasta Niallista, coolin näköisestä Harrysta ja nauravasta Liamista.
Louis vain virnisti ja nousi seisomaan ottaen Saran samalla syliinsä.

"Louis?! Mitä sinä t-teet?" Sara kysyi ääni kylmästä vedestä täristen.

"Vien minun prinsessani takaisin hotellille", hän sanoi ja virnisti Saralle.

Louis pinkaisi juoksuun ja kantoi samalla lähes silmät kiinni olevaa Saraa. Niall nauroi kuin hullu, kun näki heidät, Harryn vain virnistäessä ja Liamin yhä nauraessa.

Siinäpä olikin ihmisillä sitten katseltavaa.
Louis Tomlinson, jonka aurinkolasit olivat pudonneet veteen, juoksi kantaen kylmää ja märkää tyttöä, itsekin aivan litimärkänä. Osa ihmisistä jopa otti kuvia.

Louis hölkkäsi hotellille ja vei Saran suoraan hotellihuoneeseensa. Päästyään sinne Louis laski märän ja kylmän Saran sängylle. Sara tärisi kauttaaltaan.

"Lupaan, etten pervoile, mutta sinun on pakko ottaa nuo märät vaatteet pois päältäsi. Annan sinulle kuivat, okei", Louis sanoi lempeästi hymyillen.

Sara vain nyökkäsi ja otti pois päältään Louisin collegehousut ja T-paidan. Louis etsi sillä välin laukustaan vielä yhdet collegehousut ja Adidaksen hupparin.

Kun hän kääntyi, hänen edessään seisoi mustissa pitsirintaliiveissä ja pikkuhousuissa oleva Sara. Hänen ihonsa oli märkä ja hänen hiuksensa olivat valahtaneet pois hänen tekemästään nutturasta. Saran silmät vieläpä kaiken lisäksi punersivat hieman. Ja vaikka Louis kuinka yritti olla katsomatta Saran vartaloa, niin oli se silti kovin vaikeaa.

"Tuossa, käyn soittamassa pari puhelua..." Louis sanoi ja käveli pois huoneesta.

Sara puki ylleen Louisin antaman hupparin ja collegehousut tutisten. Hän meni peiton alle ja käpertyi sinne pieneksi palloksi. Häntä kylmi ja hengittäminenkin sattui. Hänestä tuntui aivan hirveältä.

Väärä Numero ☓ L.W.TDonde viven las historias. Descúbrelo ahora