Väärä Numero ☓ L.W.T

046 | Joulu on taas

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎

1540

Kello oli nyt vähän yli yksi, ja muut olivat jo menneet pehkuihin, paitsi Louis ja Sara. He olivat yhä olohuoneessa, sillä Sara oli pyytänyt Louisia jäämään alas hänen kanssaan vielä hetkeksi.

"Louis..." Sara aloitti ja tunsi sydämensä tykyttävän ulos hänen rinnastaan. Häntä jännitti ja pelotti tämä tilanne, mutta samalla siinä oli jotakin kaunista ja ihanaa, lähes...uskomatonta.

"Sara, onko kaikki ihan hyvin?" Louis kysyi lähestyen Saraa, mutta tyttö perääntyi heikko hymy kasvoillaan. Louis ei voinut käsittää, mikä hänen Sarallaan oli.

"Sinä varmaankin ihmettelit, miksi en antanut sinulle tänä aamuna mitään lahjaa...juttu on niin, että olen tehnyt sinun lahjaasi jo viimeisen puolen vuoden ajan. Minä tiedän! Se on ihan tyhmä, ja minua nolottaa nyt kun katson sitä, mutta toivon silti että tykkäät siitä!" Sara selitti melkein huutaen, itkien ja iloiten samaan aikaan. Kaikki tämä jännitys purkautui yhdellä kertaa, ja Louis oli aivan hädissään, mikä tytöllä oli.

Ennen kuin Louis ehti sanoa mitään, Sara jatkoi puhumistaan.

"Hyvää syntymäpäivää, Lou! Olet minulle tärkein ihminen koko tällä maapallolla, ja rakastan sinua ennemmän kuin mitään muuta", Sara sanoi ja tunsi kyynelten kostuttavan hänen poskensa.

Voi ei! Ei minun pitänyt näin tunteelliseksi heittäytyä! Sara ajatteli.

Louis katsoi Saraa huolissaan ja lähestyi tyttöä yrittäen ottaa häntä kädestä kiinni. Sara kyykistyi yhtäkkiä alas, ja Louis luuli jo tytön seonneen. Sara kaivoi sohvan alta esiin ison tummanpunakantisen kirjan, jonka päällä oli iso valkoinen rusetti.

"Tämä on sinulle, Lou..." Sara antoi kirjan hymyillen Louisille, joka seisoi siinä sanattomana.

"Avaa se", Sara kuiskasi hymyillen, ja Louis veti rusetin auki, jolloin se tipahti lattialle pelkkänä nauhana. Louis siveli kirjan kantta ja hänen huulensa raottuivat hieman. Kannessa luki isolla: Louisille, elämäni rakkaudelle.

Sara katsoi poikaystäväänsä, joka avasi kirjan varovasti, ja pojan kasvoille ilmestyi hymy. Se hymy, jota Sara rakasti niin paljon. Se mitä kirjassa oli, sai Louisin sydämen sulamaan. Kirja oli valokuva-albumi, joka oli täynnä kuvia hänestä ja Sarasta, aivan heidän suhteensa alusta lähtien. Kuvien yläpuolelle oli myös kirjoitettu tekstejä, joita Louis oli joskus sanonut.

Louis oli aivan otettu. Hän ei ollut ikinä saanut mitään tällaista: ei Eleanorilta, ei muilta pojilta, eikä edes perheeltään. Tämä oli paras lahja, jonka hän oli koskaan saanut, sillä se sisälsi koko hänen tarinansa, kuinka hän oli rakastunut.

"Tiedän! Se on ihan tyhmä! Ole kiltti, äläkä vaan naura sille!" Sara puhkesi kyyneliin, ja Louis havahtui yhtäkkiä ihailustaan ja katsoi itkevää Saraa.

"Sara Lavola, tämä on paras lahja, jonka olen ikinä keltään saanut..." Louis sanoi ja laittoi kirjan hetkeksi lasipöydälle, jotta pystyisi vetämään tytön lämpimään halaukseen.

Sara melkein tärisi hänen sylissään ja Louis piteli tyttöä lähellään. Tyttöä, jota Louis rakasti enemmän kuin mitään muuta.