Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

1

Hiljaisuus. Huutava hiljaisuus, joka tuntuu häiritsevän jokaista samanikäistä nuorta. Hiljainen tyttö. Sillä nimellä minua kutsutaan. Ei, kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi puhua tai pystyisi puhumaan. En vain halua. Nautin hiljaisuudesta. Vanhempani aina kertovat minulle, kuinka minun pitäisi puhua, jotta saisin kavereita.

Nimeni on Alex. Alex Johnson. Kaikki täällä syrjäkaupungissa tuntevat minut. Syrjäkaupungissa nimeltä Montpelier. Vermontin osavaltion pääkaupunki. Väkeä täällä on yli seitsemän tuhatta. Huikea määrä, eikö totta?

******

"Huomenta. Miten lempityttäreni nukkui?"äiti kysyy, kuten joka aamu.

"Hyvin",vastaan väsyneenä.

"Jopa sitä ollaan pirteänä",isäpuoleni Harold sanoo saapuessaan keittiöön. Olen aina inhonnut häntä ja mielipiteeni hänestä ei ole muuttunut ensimmäisen tapaamisen jälkeen yhtään. Hymyilen hänelle kuitenkin vienoa hymyä ja otan kulhon yläkaapista. Avaan muropaketin ja kaadan ne kulhoon.

"Menen herättämään Tobyn",äiti ilmoittaa poistuessaan huoneesta. Toby. Velipuoleni. 3.luokkalainen. Minä onneksi jo lukiolainen.

"No, mitä sinulla on suunnitelmissa tänään?"Harold kysyy istuessaan pöytään, jossa olen juuri keskittymässä uuteen kirjaani, murokulho vierelläni.

"Ei kai mitään",vastaan. Kuten ei ikinä.

"Hyvä. Järjestämme grillijuhlat koko naapurustolle",hän sanoo hymy kasvoillaan.

"Pitäkää kivat juhlat",vastaan.

"Sinä tulet paikalle",Harold vastaa.

"Harold. Sä et ole mun isä. Mulla ei todellakaan tee mieli tulla kattomaan, kuinka te ahdatte viatonta luontokappaletta kurkusta alas",vastaan sulkiessa kirjani. Nostan puoliksi tyhjän murokulhoni pöydästä ja kävelen lavuaarille. Lasken sen lavuaariin. Nappaan kirjani pöydältä ja ehdin oviaukolle, kunnes hän aloittaa taas.

"Mihinkäs sinä nuori neito olet menossa ilman aamupalaa?"hän kysyy, esittäen isääni.

"Meni ruokahalu",vastaan ja livahdan oviaukosta eteisen kautta omaan huoneeseeni.

Odotan joka päivä, että pääsen talosta ulos. Mutta sitten muistan, että joudun toiseen paskaan.

******

Koulunkellot ovat korvia tuhoavaa melua. Mutta viisi päivää viikosta joudun kestämään sitä.

Ensimmäinen tuntini on matematiikkaa. Kuulen takaani kuiskimista. Ihme kyllä ei minuun liittyen.

"Kuka toi on?"luokan ärsyttävin bimbo, Bella kuiskaa kaverilleen, seuraajalleen Meganille.

"En tiiä, mutta helvetin kuuma se ainaki on", Megan vastaa.

Katsahdan luokan ovelle päin. Luokan ovella seisoo poika. Tummat, kiharat hiukset ja siniset silmät. Katson silmiä. Vihaa. Silmät ovat täynnä vihaa. Miksi? Sitä en tiedä, mutta haluaisin ottaa selvää. Tiedän kuitenkin, että hänestä tulee osa Bellan kaveriporukkaa. Olenhan minä kuitenkin vain se etupenkin hiljainen, nolo tyttö.

"Luokka, tässä on Tyler Paul",opettajamme Mr. Banks sanoo.

"Voisit kertoa itsestäsi jotain",Mr. Banks sanoo Tylerille.

"Sä kerroit jo ihan tarpeeks",Tyler vastaa ja astelee luokan edestä pois. Suoraan minun viereeni, epäröimättä hetkeäkään. En puhu. En katso. Katson luokan ikkunasta ulos. Katson ulkona piiskaavaa sadetta.

"Ollaanpa sitä hiljaisia",Tyler kuiskaa ja kiinnittää huomioni. Tästä tulee pitkä tunti.

******

Välituntikello soi ja minä pakkaan laukkuuni äkkiä. Nappaan sen olalleni ja astelen luokasta ulos. En todellakaan halua kuunnella Bellan tai Meganin kuulustelua siitä, miksi hän istui viereeni.

"Hei hiljanen tyttö",kuulen takaani ja käännyn heti. Tyler.

"Mikä sun nimi on?"Tyler kysyy kävellessään lähemmäs.

"Alex",vastaan hiljaa. Huomaan Rachaelin tuijottavan Tylerin takaa vihaisena. Rachael on toisella luokalla, mutta silti Bellan kaveri.

"Tyler",hän vastaa ja ojentaa kätensä, kätelläkseen minua. Vastaan kättelyyn vain, koska olen kohtelias.

"No nähdään ensi tunnilla",Tyler sanoo ennen poistumistaan. Posket yhä hieman punoittaen lähden jatkamaan matkaani käytävällä kohti äidinkielen luokkaa. Kesken matkan kuitenkin joudun pissisporukan saartamaksi. Parfyymien haju saa pääni sekaisin. Ja ei hyvällä tavalla, sillä pian kaikki pimenee päässäni.

******

"Onko kaikki hyvin?"äiti kysyy silitellessä päätäni.

"Joo",vastaan. Päätäni särkee.

"Mitä siellä koulussa tapahtui?"äiti kysyy huolestuneena. "Haluan rehellisen vastauksen",hän jatkaa.

"Ei mitään",vastaan. "Oon vaan tosi väsynyt".

"Mä annan sun nukkua",äiti vastaa, antaa pienen suukon otsalleni ja poistuu huoneestani. Meneehän tämä loppupäivä näinkin.

||||||||

HEIPPA!

Juu elikkästä tota noin, tossa olisi eka kappale tästä kirjasta:) Toivottavasti tykkäätte ja kertokaa toki kavereillekki mitä tykkäätte:)