Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

3

Kello soi ja luokan ovi aukeaa. Hymy leviää kasvoilleni, kun näen tuon pitkän hahmon. Hän huomaa minut ja kävelee suoraan luokseni.

"Hiljanen tyttö",hän sanoo iloisesti. Ennen en pitänyt tuosta nimestä, mutta hän saa sen kuulostamaan paremmalta.

"Tyler Paul",vastaan hiljaa.

"Sä siis pääsit sairaalasta",hän sanoo, kun lähdemme kävelemään käytävällä.

"Joo ja mä tulin vaan kiittämään sua",sanon ja katson häntä.

"No ei se ollut mitää",hän vastaa.

"Oli se mulle"

"No ole hyvä",hän vastaa.

"Mun täytyy mennä nyt",sanon ja lähden kävelemään pois päin, mutta hän tarttuu käteeni. Käännän katseeni häneen.

"Älä pakene mua",hän sanoo hiljaa. Nyökkään nopeasti, koska haluan pois tilanteesta. Koska oloni on outo. En tiedä miksi, mutta jokin tässä pojassa kiinnostaa minua.

"Hyvä",Tyler sanoo ja hymyilee hammashymyä. "Tuu koulun jälkeen mun luokse?"hän kysyy.

"Okei",vastaan nopeasti ja jatkan matkaani alakerran kautta ulos.

******
Saavun kotiin. Potkin kenkäni pois jaloista ja laitan takin naulaan. Otan reppuni lattialta ja menen keittiön kautta huoneeseeni. Heitän reppuni huoneen nurkkaan ja heittäydyn sängylle. Laitan Tylerille viestin, saadakseni tietää tämän osoitteen. Hän vastaa minulle heti. Pian kuulen koputuksen huoneeni ovelta.

"Sisään!"huudan ja ovi avautuu heti.

"Miten voit kultaseni?"äiti kysyy astuessaan huoneeseeni.

"Hyvin",sanon ja hymyilen.

"Hyvä, ruoka on kohta valmista",äiti sanoo ja vastaa hymyyni hymyllä.

"Anteeksi, en kerkeä syödä",sanon ja äidin silmät pyöristyvät hämmästyksestä.

"Mikset?"äiti kysyy ihmeissään.

"Menen kaverini luokse",vastaan.

"Kenen kaverin?"äiti kysyy hämmästyneenä.

"Ömm...Rachaelin",valehtelen.

"Sukunimi?"äiti kysyy.

"White",sanon äkkiä.

"Oi sepä mahtavaa",äiti sanoo. "Tule kotiin ajoissa",hän jatkaa.

"Juu",vastaan äidin poistuessa huoneestani.

Ovi sulkeutuu ja kuuntelen äidin askelten etääntyvän. Nousen ylös ja nappaan reppuni lattialta. Tyhjennän koulukirjat pois repusta ja pakkaan pennyboardini sisään. Avaan huoneeni oven ja kävelen eteiseen.

"Minne sä oot menossa?"Toby kysyy yllättäen.

"Eipä kuulu sulle",vastaan tylysti.

Solmin kengännauhat ja laitan takin päälle. Katson itseäni vielä kerran peilistä ennen kuin astun ulko-ovesta ulos. Päätän kävellä hänen luokseen, koska hän asuu vain muutaman kadun päässä minusta.

******

Koputan oveen ja pian ovi aukenee. Näen tutut merensiniset silmät ja tummat hiukset. Hän päästää minut sisään ja ohjaa minut tämän huoneeseen.

"Oi uusi tyttö!"nainen huudahtaa.

"Öm...joo tässä on Alex Johnson, Alex tässä äitini",Tyler sanoo hieman vihaisena.

"Hauska tavata",Tylerin äiti sanoo. "Kutsu minua Lisaksi",hän sanoo hymyillen.

"Okei mennään",Tyler kuiskaa ja nykii minua käsivarrestani. Kävelemme alakertaan, jossa näen pojan. Pojan, jota en ole ennen nähnyt.

"Tässä on Jake, mun paras kaveri",Tyler sanoo.

"Jake tässä on Alex",Tyler jatkaa.

"Hei",sanon.

"Moi",Jake vastaa.

"Katsotaan elokuva",Tyler sanoo.

"Juu käy mulle",vastaan.

"Gallows kuulostaa hyvältä",Jake sanoo.

"Se on hyvä",sanon hiljaa.

"Ootko sä katsonut sen?"Tyler kysyy yllättyneenä.

"Joo",vastaan.

Pian istumme kaikki Tylerin huoneen sohvalla katsomassa Gallowsia. Minä Tylerin ja Jaken keskellä. Elokuva ei säikäytä minua millään tapaa ja ei se tunnu säikäyttävän Tyleriakaan. Hän nimittäin kuorsaa vieressäni.

"Hei",Jake kuiskaa.

"Niin?"kysyn hiljaa.

"Onkohan heillä kermavaahtoa?"Jake kysyy hiljaa.

"Miksi?"kysyn ja pidätän nauruani.

"Smack cam",Jake sanoo ja virnistää.

"Mä käyn katsomassa",sanon ja nousen hitaasti sohvalta. Kapuan portaat ylös ja kävelen keittiöön. Nappaan jääkaapista kermavaahtoa ja menen takaisin alas, missä Tyler yhä kuorsaa. Ojennan kermavaahdon Jakelle, joka ojentaa oman puhelimensa minulle. Avaan kameran ja alan kuvaamaan videota.

"Smack cam!"Jake huutaa ja läimäyttää kermavaahdot pitkin Tylerin poskia. Hän nappaa puhelimen kädestäni ja me molemmat nauramme. Tyler nousee hitaasti ylös sohvalta ja katsoo minuun. Nauran niin paljon, etten meinaa saada happea.

"Ollaanpa sitä komeana",nauran Tylerille. Hän astuu askeleen lähemmäs, jonka vuoksi minä peräännyn. Jake kuvaa meitä. Pian tunnen selkäni osuvan seinään. Tyler laittaa kätensä seinää vasten.

"Mee kauemmas",nauran.

"En ikinä",hän vastaa ja virnistää. Hän hieroo naamaansa minun naamani vasten. Pian oma naamani on kermavaahdon peitossa.

"Oottepa te söpöjä yhdessä",Jake sanoo sulkiessaan kameransa.

"Ei me olla-...",aloitan.

"Eikö ollakkin?"Tyler kysyy.

"Yhdessä",jatkan.

Jake tuijottaa meitä molempia vuorotellen. Pyyhin kermavaahdot naamaltani ja levitän ne takaisin Tylerin naamalle kun hän katsoo muualle.

"Mä kostan ton vielä",Tyler nauraa.

"Hui kuinka mua pelottaa",nauran takaisin.

"Hei mä käyn viemässä tän takaisin jääkaappiin",Jake sanoo ja nappaa kermavaahdon pöydältä. Tyler tuijottaa minua.

"Ootko sä ikinä ollut noin puhelias?"Tyler kysyy yllättäen.

"En"

Jokin hänessä saa minut erilaiseksi. Vanha hiljainen Alex on poissa hänen lähellään.

"She loved the mysteries so much that she became one",Tyler sanoo...