Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

16

2kk myöhemmin...

"ALEX JOHNSON!"koulumme rehtori huutaa. Nousen ylös kaapu ja valmistujaislakki päälläni. Salamavalot välkkyvät äidin ja Haroldin ottaessa kuvia minusta. Kävelen lavalle ja rehtori ojentaa paperikääreen minulle. Kättelen häntä nopeasti ja poistun lavalta. Kävelen takaisin paikalleni.
Nimien lista jatkuu eteenpäin, mutta yhtä nimeä ei kuulu. Tylerin...

"Mitä tapahtu?"kysyn Tyleriltä ihmeissäni. "En päässyt kirjoituksista läpi. Joudun käymään tätä lukiota vielä ainakin vuoden saadakseni sen todistuksen",Tyler naurahtaa. "En kai mä ole pilannu sun koulumenestystä?"kysyn hädissäni. "Päinvastoin",Tyler hymyilee ja laskee suudelman otsalleni. "No, miltä tuntuu hiljainen tyttö? Olet taas astetta viisaampi. Tai no todistuksen mukaan olet",Tyler kiusoittelee. "Oh shut up!"nauran ja tökkään häntä kylkeen. Näen hänen tuntevan kipua. "Mikä hätänä?"kysyn häneltä. "Ei mitään pahaa. Venäytin kai kylkeni pelatessani koripalloa poikien kanssa",hän vastaa ja nappaa kiinni kädestäni. "Tule. Vanhempasi varmasti odottavat, että voivat ottaa kuvia kauniista tyttärestään",hän kuiskaa ja vetää minut perässään äidin ja Haroldin luokse.

Äiti vetää minut halaukseen. Hän rutistaa oikein kunnolla. Sitten halaan Haroldia, isääni. Lämmin ja turvallinen hali. Halaan myös pikaisesti Tobya, joka ei näytä nauttivan juhlapuvustaan. "Äiti täällä on kuuma!"Toby huudahtaa ja isä vain naurahtaa hänelle. Tyler on taas tarttunut käteeni. "Oi haluan ottaa teistä söpön kuvan!"äiti hihkaisee innosta saaden meidät molemmat nauramaan.

"Oi katsokaa nyt tätä kuvaa minkä otin!"äiti huudahtaa ja tukkii kameraa käsiimme. Katsomme kuvaa ja leveä hymy leviää huulilleni. Tyler katsoo minua ja hymyilee leveästi. "Kaikki kuvat meistä ovat täydellisiä, koska me olemme täydellisiä yhdessä",Tyler sanoo ja katsoo yhä syvälle silmiini.

Olemme muuttamassa perheeni kanssa New Yorkiin vasta puolen vuoden päästä. Ainoa mitä tulen kaipaamaan Montpelierissä on Tyler. Ensirakkauteni Tyler Paul.

"Valmiina juhlimaan oikein kunnolla?"äiti virnistää. "Ette kai te järjestäneet mitään?"kysyn yllättyneenä. "Jotain aivan pientä vaan",Harold hymyilee. "No? Mitä?"kysyn innoissani.

Istumme kaikki autoon ja suuntaamme lempiravintolaani. Olen käynyt täällä viimeksi isän ollessa hengissä. Isä toi minut tänne joka viikonloppu. Meillä oli omat vakiotilaukset. Tämä oli meidän oma juttumme. Tytär, isä hetkiä. Olen kiitollinen siitä, että sain viettää niinkin monta vuotta isäni kanssa ja, että olin niin läheinen hänen kanssaan. Muistan vieläkin kuinka eräänä viikonloppuna täällä ravintolassa pidettiin jäätelönsyöntikisat. Kisassa oli isän lisäksi mukava viisi muuta miestä, mutta isä voitti. Hänen kuvansa löytyy yhä ravintolan seinältä.

Tunnen kyyneleiden virtaavan hitaasti poskellani katsoessani kuvaa isästä. Muistellessani tätä kaikkea. Näen meidän vakiopöytämme, muistan keskustelujamme, tilauksemme. Muistan kaiken tarkasti. Juuri nyt kaipaan vaan isän rakasta, lämmintä halia, kun minulla oli kylmä. Kaipaan häntä enemmän kuin pitään muuta. Kaipaan hänen partavetensä tuoksua. Kaipaan hänen vitsejänsä.
Kaipaan sitä, kun sain nukkua äidin ja isän välissä, jos näin painajaista. Sitä, kuinka isä piti minua lähellä ja kertoi kuinka hän suojelee minua kaikelta pahalta, elämäni loppuun asti. Äiti aina kertoi minulle, kuinka minulla ja isällä oli niin omalaatuinen suhde. Jaoimme salaisuuksia, hän leikki kanssani ja olimme aina yhdessä.
Minusta tuntuu, että isä kulkee yhä vierelläni. Enkelinä. Minun omana enkelinäni. En muuten uskokkaan kuolemanjälkeiseen elämään, mutta usein minulla on sellainen tunne, että isä on kanssani. Hän ei pettänyt lupaustaan.

"Hei, onko sulla kaikki hyvin?"Tyler kuiskaa ja silittää selkääni. "Joo",hymyilen kyyneleiden valuessa poskillani. "Isä, saanko esitellä Tyler Paul. Tyler, saanko esitellä isä",sanon ja osoitan vuorotellen taulua ja Tyleriä. "Toivon, että en koskaan menetä sinua",kuiskaan ja suukotan Tylerin poskea. Kävelen äitini luokse, joka silittää selkääni ja hiuksiani.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Omg tää tarina on tosi lähellä loppua! Ainaki tavallaan:)
Mutta lupaan, että draamaa on tiedossa ja loppu ei välttämättä miellytä kaikkia ja mietin itekki kauan aikaa, että toteutanko ideani, mutta oon ny päättäny toteuttaa sen.

Voin sanoa jo nyt, että tästä kirjasta ei tule jatko-osaa missään vaiheessa. Tämä kirja loppuu sellaiseen kohtaan, että siitä on oikeastaan mahdotonta jatkaa😅

Mutta kiitos kaikesta positiivisestä palautteesta, voteista ja muutenki tämän lukemisesta.

Ja HIGHEST RANKING ON TEEN FICTION ON OLLU #8!!!🙏🏼 halleluujaaa ja thank you!