Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

2

Herään sängyssäni. Päätäni jomottaa hieman, mutta onhan se ihan ymmärrettävää. Minun on paras pysyä kaukana Tyleristä tänään, jos haluan pissisporukan jättävän minut rauhaan. Mutta minulla on yhteisiä tunteja hänen kanssaan.

Nousen ylös ja horjahdan hieman. Kävelen hitaasti huoneestani keittiöön, jossa kaikki muut ovat jo syömässä aamiaista.

"Huomenta kultaseni",äiti sanoo.

"Huomenta",vastaan nopeasti.

"Kuinka voit?"äiti kysyy. "Särkeekö päätä tai pyöryttääkö?"hän jatkaa.

"Ei",valehtelen. En pidä siitä, kuinka äiti on ylihuolehtiva aina jos olen vähänkin kipeä.

"Hyvä",äiti vastaa hymyillen ja lähtee keittiöstä.

Istun pöytään leipä ja mehu kädessäni. Huomaan pöydällä lojuvassa lehdessä kiinnostavan uutisen. Se liittyy Tyleriin. Tuijotan lehteä, kunnes äiti herättää minut ajatuksistani.

"Mitä sanoit?"kysyn hieman nolona.

"Me ollaan mietitty muuttoa",Harold vastaa.

"Minne? Miksi?"kysyn hämmästyneenä.

"New Yorkiin, minulle tarjottiin opettajan työtä sieltä",äiti vastaa.

"Ja minä saisin töitä sairaalasta",Harold sanoo.

"Siellä on myös erittäin hyvä koulu",äiti mainostaa.

"Joo",vastaan hiljaa.

"Mitä?"äiti kysyy.

"Muutetaan vain",sanon ja huomaan hymyn leviävän äidin ja Haroldin kasvoille, heidän tuijottaessa toisiaan.
Huomioni kiinnittyy kuitenkin taas pöydällä lojuvaan lehteen.

******

Kävelen koulun käytävällä etsien uutta biologian luokkaa. Ihmiset tuijottavat minua kuin leijonat, jotka ovat juuri nähneet avuttoman gasellin. En kuitenkaan pelkää. En enää. Tunnen hipaisun olallani ja käännyn ympäri. Tyler.

"Hei hiljainen tyttö",hän sanoo virnuillen.

"Moi ja hei hei",vastaan ja käännyn kannoillani ja jatkan matkaani.

"Miksi sä pakenet mun läheltä?"hän kysyy. Katsahdan häneen päin nopeasti, mutta jatkan silti matkaani. Aion pysyä päätöksessäni. En ole hänen seurassaan.

Saavun biologian luokalle juuri ajoissa. Astelen luokkaan, jossa opettajamme rouva Polly istuu opettajanpöydän ääressä kahvikuppi kädessään. Hän seuraa katseellaan tarkasti, ketkä saapuvat ja ketkä puuttuvat. Huomaan Tylerin astelevan luokkaan, mutta hän jatkaa matkaansa ohitseni, takapenkkiin. Hän istuu Oliverin viereen ja aloittaa juttelun hänen kanssaan. Hän, Oliver, Bella ja Megan juttelevat yhdessä, mutta Tyler ei tunnu keskittyvän heihin. Hän tuijottaa minua. Koko tunnin, tunnen hänen katseensa niskassani. Silloin tällöin kurkkaan taakseni ja katson häntä suoraan silmiin. Noihin merensinisiin silmiin, jotka ovat täynnä kiinnostusta. Mutta miksi hän minusta olisi kiinnostunut? Olen vain Alex.

"Neiti Johnson, ettekö kuuntele minua?"rouva Polly kysyy. Vihainen äänensävy särähtää korvaani.

"Anteeksi",vastaan hiljaa.

"Oho! Se puhui!"Oliver huutaa luokan takaa.

"Hiljaisuus luokkaan!"opettaja huutaa. Mulkaisen Oliveria vihaisesti ja keskityn taas tuntiin. Huonolla menestyksellä. Päätäni särkee entistä enemmän.

******

"Hyvää päivänjatkoa luokka",opettajamme sanoo, lueteltuaan hirveän listan kaikista läksyistä.

Nousen penkistä ja horjahdan taaksepäin. Otan takanani olevasta esineestä kiinni.

"Näpit irti siitä!"Samantha huudahtaa. Huomaan piteleväni hänen kännykkäänsä. Irrotan otteen ja puhelin putoaa lattialle.

"Voi saatana sun kanssa",Samantha sanoo. Ärtymys paistaa hänen silmistään yhtä kirkkaasti kuin aurinko.

Laitan kirjat laukkuuni ja poistun luokasta. Heti luokan ulkopuolella Tyler pysäyttää minut.

"Turhaan sä pakenet mua",hän sanoo.

"Voitko vaan jättää mut rauhaan?"kysyn. Silmissäni alkaa sumenemaan ja horjahdan uudestaan taaksepäin. Tällä kertaa vahvat kädet ottavat minut kiinni.

"Alex, onko kaikki hyvin?"ääni kysyy.

******

Herään sängyssä. En kuitenkaan omassa sängyssäni. Kuulen tasaisen äänen vierelläni. Sydänmonitori. Huoneeseen saapuu joku. Harold.

"Miten täällä voidaan?"Harold kysyy.

"Missä mä oon?"kysyn hiljaa.

"Sairaalassa",hän vastaa. "Sait aivotärähdyksen eilen",hän jatkaa.

"Ai",kuiskaan.

"Pääset kotiin kuitenkin jo täksi yöksi",hän vastaa vieno hymy kasvoillaan.

"Kiva",vastaan hiljaa. "Miksi olen sydänmonitorissa?"kysyn.

"Seurasimme sykettäsi siltä varalta, että se olisi pahempi aivotärähdys",hän vastaa. "Pääset kotiin, kun työvuoroni loppuu",hän jatkaa. Nyökkään vastaukseksi.

"Menen nyt jatkamaan töitä",Harold sanoo ja poistuu huoneesta. Katson käsissäni olevia letkuja. Kuinka kauan olen ollut pyörtyneenä?

"Harold!"huudan. Kuulen oven avautuvan nopeasti.

"Niin?"hän kysyy huolestuneena.

"Kauanko mä olin pyörtyneenä?"

"Päivän",Harold vastaa.

"Eli nyt on torstai?"kysyn.

"Kyllä",hän vastaa.

"Kiitos",vastaan ja katson ikkunasta ulos.

"Kiitä sitä poikaa",Harold sanoo.

"Ketä poikaa?"kysyn ihmeissäni.

"Tyleriä",hän vastaa.

Tyleriä? Mitä hän teki? Auttoiko hän minut tänne?

******

Kuulen koputuksia ovelta, kunnes ovi aukeaa.

"Työvuoroni loppui",Harold sanoo ovelta.

"Mä tuun",vastaan nopeasti ja nousen ylös. Otan reppuni lattialta ja vedän kenkäni jalkaan. Kävelen ovelle. Minä ja "isäni" Harold jatkamme matkaa ulos hänen autolleen.

"Mun täytyy tehdä yksi asia ensin",sanon hänen istuessa autoonsa.

"Mikä?"Harold kysyy.

"Mä tuun kotiin heti sen jälkeen",sanon ja lähden kävelemään koululle päin. Kello on vasta 12, joten minulla on aikaa.

Katson ympäristöä, johon en ole ennen kiinnittänyt huomiota. Kauniita, vihertäviä puita. Siellä täällä pieniä lumikasoja, mutta sopivan lämmintä ulkona. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Ulkona on täydellistä. Pian saavun koulun pihalle. Muistelen torstain lukujärjestystä ja muistan meillä olevan matikkaa. Kävelen matematiikan luokan eteen odottamaan. Kyllä, odottamaan häntä.

||||||||

Moikka kaikki:)
En tiiä, mitä tykkäätte, mutta kiitos uusille seuraajille. Ja kiitos äänistä ja kommenteista:)