Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

15

"Kultaseni sinun täytyy mennä kouluun",äiti kuiskasi korvaani, maatessani huoneeni lattialla kuulokkeet korvillani. Olen käyttänyt viimeiset kolme päivää näin. Olen vain maannut huoneessani, kuunnellen musiikkia ja tuijottaen seinää. En ole liikkunut huoneestani ulos lauantai-illan jälkeen. Tyler on yrittänyt soittaa minulle ja hän on käynyt ovellakin monta kertaa. Harold on kuitenkin tajunnut käännyttää hänet pois. Mutta äiti on oikeassa, minun pitäisi käydä koulussa, jos haluan päästä lukiosta läpi.
"Kultaseni puhu minulle. Mitä on tapahtunut?"äiti kysyy hiljaa silittäessään poskeani. Tunnen kyyneleen valuvan poskellani. "Alex",äiti sanoo. "Puhu minulle"
Käännyn katsomaan äitiäni, jonka silmät vetistävät. Hän itkee hieman. Tämä hajottaa yhä enemmän. Nähdä oma äiti itkemässä, minun vuokseni.
"Hyvä on, puhutaan tästä kun pääsen töistä",äiti kuiskaa ja suukottaa otsaani. Hän nousee ylös lattialta ja kävelee ovelle. "Äiti",sanon hiljaa. Hän kääntyy katsomaan minua. "Minä rakastan sinua",jatkan. Hymy leviää äidin kasvoille. "Niin minäkin sinua"

Äiti poistuu huoneestani, sulkien oven perässään. Huomaan puhelimeni värisevän. Nappaan sen käteeni.

Tyler soittaa

Painan punaista luuria, kuten jokainen kerta tähän mennessä. En jaksa sitä paskanjauhantaa juuri nyt. Nousen ylös lattialta ja kävelen ulos huoneestani. Menen kylpyhuoneeseen ja laitan suihkun päälle. Katsahdan peiliin. Ripsivärit poskilla. Kyyneleiden jättämiä jälkiä poskillani. Hiukset likaiset ja takussa. Riisun vaatteeni ja heitän ne likapyykkikoriin. Astun polttelevan kuuman suihkun alle. Vesi valuu hitaasti vartalollani. Pesen hiukseni hitaasti ja nautin joka hetkestä. Pian kuitenkin astun ulos suihkusta ja kiedon pyyhkeen ympärilleni.

Kävelen takaisin huoneeseeni ja valitsen vaatteet. Musta huppari ja mustat farkut. Niiden kanssa puen valkoiset converseni. Kuivaan hiukseeni nopeasti ja harjaan ne. Meikkaan itseäni hieman. Meikkivoidetta ja ripsiväriä. Nappaan reppuni lattialta ja heitän sen selkääni. Otan myös puhelimeni ja kävelen eteiseen. Puen takin päälle ja astun ulos.

Kun vihdoin saavun koululle, muut ovat jo tunneillaan. Ensimmäinen tuntini on matikkaa, joten täytyy suunnata yläkertaan. Koputan luokanoveen ja opettajamme avaa oven.
"Missäs neiti Johnson on ollut?"opettaja kysyy, mutta olen huomioimatta hänet. Luon katsekontaktin Tylerin kanssa. "Alex?"opettaja kysyy hieman ärtyneenä. "Anteeksi. Nukuin pommiin",vastaan hiljaa ja kävelen tyhjälle paikalle, Jonathanin viereen. Tylerin vieressäkin olisi ollut tyhjä paikka, mutten halua istua hänen viereensä.

Tunti matelee hitaasti eteenpäin. Olen jo kyllästynyt kaikkeen geometrian paskaan. Jaa luku x luvulla y potenssiin kolme kertaa kaksituhattakolmesataaneljäkymmentäkahdeksan. Tunnen Tylerin katseen niskassani koko tunnin ajan.

Vihdoin tunnin päättyessä pakkaan tavarani äkkiä ja kävelen ulos luokasta. Kävelen nopeasti käytävällä poispäin Tyleristä. "Alex!"kuulen takaani. "Alex oo kiltti ja pysähdy!"kuulen hänen huutavan uudelleen. En katso taakseni. En pysähdy. "Hiljainen tyttö",kuulen.

Takauma:

"Hei hiljanen tyttö",kuulen takaani ja käännyn heti. Tyler.

"Mikä sun nimi on?"Tyler kysyy kävellessään lähemmäs.

Takauman loppu.

Pysähdyn siihen paikkaan ja käännähdän ympäri. Silmäni kohtaavat nuo merensiniset silmät. Hieman punoittavat. "Alex, anna mulle anteeks",Tyler sanoo hiljaa. "Mä ymmärrän, jos et halua enää jatkaa seurustelua mun kanssa, mutta mä toivon, että annat minulle anteeksi",Tyler sanoo ääni väristen.
Minä vain tuijotan noita silmiä.
"Miten mä voin luottaa suhun enää uudestaan, kun menit imuttelemaan sen huoran kanssa?"kysyn hieman vihaisena. Tunnen kyyneleen valuvan alas poskeani pitkin. Hän astuu askeleen lähemmäs minua ja pyyhkii kyyneleen pois poskeltani. "Mä lupaan etten enää ikinä loukkaa sua",Tyler kuiskaa ja suukottaa otsaani. Katson häntä ja vedän hänet suudelmaan.

"Mä rakastan sua Tyler Paul"