Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

8

"Huomenta kultaseni",äiti sanoo minun kävellessäni keittiöön. En edes katso hänen suuntaansa. Kävelen suoraan jääkaapille ja nappaan omenan. Lasken omenan pöydälle ja kävelen hakemaan vesilasin kaapista. Täytän lasin vedellä ja lasken sen pöydälle. Istun pöydän ääressä ja tunnen kuinka äiti tuijottaa minua.

"Meinaatko kauan tuijottaa minua?"kysyn vihaisena ja katson hänen suuntaansa. Hän katsoo takaisin lehteensä ja juo kahviansa. Hyväksyn hiljaisuuden mielelläni. En ole koskaan riidellyt äitini kanssa näin pahasti. Emme koskaan ole puhelakossa.

Nousen pöydästä ja lähden huoneeseeni. Otan kaapista mustan hupparini ja mustat farkut. Puen ne päälleni. Laitan hiukseni sotkuiselle nutturalle ja meikkaan. Otan reppuni lattialta ja ahdan puhelimeni taskuuni. Katson pöydällä lojuvaa elokuvalippua. Kaikki mahdolliset kirosanat pyörivät mielessäni. Kävelen ulos huoneestani ja näen äidin oven ulkopuolella.

"Tulet sitten kotiin suoraan koulusta",äiti sanoo kylmästi. Mulkaisen häntä nopeasti ja kävelen eteiseen. Vetaisen likaiset converset jalkaani ja vedän nahkatakin päälle. Astun ulos ja kävelen autolle, missä Harold on jo odottamassa minua. Istun etupenkille ja Harold käynnistää auton. Ajamme kapeaa tietä pitkin, kohti koulua. Lukiota, jossa kohtaan taas Tylerin.

******

Saavumme koululle. Nousen autosta nopeasti ja kävelen sisään. Näen ensimmäisenä Tylerin. Hän kävelee luokseni ja nappaa kädestäni kiinni.

"Tyler",sanon hiljaa. Hän vain vetää minua perässäni. "Tyler",toistan ja vetaisen häntä kädestä. Hän pysähtyy ja kääntyy katsomaan minua.

"Mikä hätänä?"Tyler kysyy.

"En voi tulla leffaan sun kanssa",vastaan hiljaa.

"Mitä? Mikset?"Tyler kysyy loukkaantuneena.

"Olen kotiarestissa",vastaan ja katson toiseen suuntaan. Hän siirtää kätensä leukani alle ja kääntää katseeni hänen suuntaansa.

"Mä autan sut ulos",Tyler sanoo ja hymyilee.

"Mä yritän puhuu äidin ympäri",vastaan ja hymyilen vienosti.

******

Koulupäivä menee nopeasti. Heti koulusta päästyäni etsin Tylerin. Lupaan hänelle, että puhun äidille. Pian huomaankin äidin seisovan koulun pihalla automme vieressä. Istumme sisään ja ajamme kotiin.

"Äiti",sanon hiljaa astuessamme sisään. "Voinko mennä ulos?"

"Et",äiti vastaa kylmästi ja kävelee keittiöön. Jätän kengät jalkaani ja kävelen huoneeseeni. Paiskaan repun huoneen nurkkaan ja kaadun sängylle. Katson vieressäni olevaa puhelinta ja näen näytöllä tutun nimen. Tyler soittaa...

Alex: Tyler
Tyler: Alex, tuliko suunnitelmiin muutos?

Makaan hetken aikaa hiljaa ja tuijotan pöydällä lojuvaa elokuvalippua.

Alex: Ei, olen siellä kymmenessä minuutissa.
Tyler: Hyvä.

Lopetan puhelun ja lukitsen huoneeni oven hiljaa. Avaan tietokoneen ja laitan soittolistan soimaan. Avaan vaatekaappini oven ja valitsen uudet vaatteet.

Puen päälleni mustavalkokuvioisen paidan ja hameen. Puen päälleni vielä pitkän kaulakorun ja käsikorun.

Nappaan puhelimen, lompakon ja lipun ja avaan huoneeni ikkunan. Hyppään ikkunasta ulos ja suljen ikkunan hitaasti. Juoksen vähän matkaa kadulla kohti Tylerin taloa.

Vihdoin saavun hänen talolleen. Koputan oveen ja hän avaa sen heti.

"Äitisi siis päästi sinut?"Tyler kysyy toiveikkaana.

"Karkasin",vastaan ja hymyilen. Hän hymyilee takaisin.

"Lähdetään syömään ja leffaan",Tyler sanoo ja nappaa kiinni kädestäni. Hän nappaa takin naulasta ja pukee sen päälleen. Kävelemme hänen autolleen ja istumme sisään. Hän käynnistää auton ja peruuttaa pois pihalta. Hän ajaa katua pitkin, kohti keskustaa.

"Minne me mennään syömään?"kysyn uteliaana.

"Käykö McDonalds?"hän kysyy nolona.

"Tottakai",vastaan ja naurahdan.

******

Tyler parkeeraa auton McDonaldsin eteen. Kävelemme sisään ja menemme kassalle. Seisomme jonon päässä odottaen omaa vuoroamme.

"Mitä haluat?"Tyler kysyy ja katsahtaa puoleeni. Huomaan nyt vasta piteleväni Tyleria kädestä.

"Salaatti",vastaan ja hymyilen hänelle.

"Eikö muuta? Nugetteja tai?"Tyler kysyy hämmästyneenä.

"Pelkkä salaatti ja vesi kiitos",vastaan ja hymyilen.

"Okei",Tyler vastaa ja kävelemme kassalle. Tyler kertoo tilauksemme ja maksaa ne. Kannamme tarjottimen pöytään ja istumme alas.

"Ei sun tarvitse syödä salaattia, vaikka oletkin mun seurassa",Tyler sanoo ja naurahtaa.

"Olen kasvissyöjä",naurahdan. Tylerin silmät pyöristyvät.

"Anteeksi",Tyler kuiskaa.

"Turhaan pyydät anteeksi",vastaan. "En kertonut sinulle"

Syömme ja keskustelemme yhdessä. Hän saa minut nauramaan ja minä hänet. Syötyämme kävelemme takaisin hänen autolleen ja ajamme elokuvateatterille.

Kävelemme sisään elokuvateatteriin. Annamme lippumme ja ostamme popcornia. Kävelemme sisään saliin ja istumme takariviin. Tunnen Tyler käden käteni ympärillä. Elokuva alkaa ja tuijotamme valkokangasta. Tai no ainakin minä tuijotan.

******

Elokuvan päättyessä kello on jo kahdeksan illalla. Ulkona on aika pimeää ja kylmä. Tyler huomaa minun palelevan. Hän ojentaa takkini minulle. Aluksi kieltäydyn, mutta hän ei ota vastaan kieltävää vastausta. Puen hänen takkinsa päälleni ja hän kietoo kätensä vyötäröni ympärille meidän kävellessä hänen autolleen.

Ajamme Tylerin luokse ja seisomme pihalla hetken.

"Minun pitäisi mennä kotiin",sanon hiljaa.

"Saatan sinut",Tyler sanoo ja tarttuu käteeni. Lähdemme kävelemään kohti kotiani käsi kädessä. Huomaan hänen taas tuijottavan minua ja hymyilevän minulle.

"Mitä?"kysyn ja pysähdyn. Hän kääntyy katsomaan minua.

"Olet vain niin kaunis",Tyler sanoo ja virnistää. Tunnen hänen käsiensä kietoutuvan vyötäröni ympärille. Hän vetää minua hennosti lähemmäs ja tuijottaa suoraan silmiini. Seison jännittyneenä ja tuijotan noihin silmiin. Tunnen pian pehmeät, kosteat huulet omiani vasten. Suudelma on syvä ja täynnä intohimoa. Pian kuitenkin peräännymme suudelmasta ja jatkamme matkaa. Hymyilemme koko matkan kunnes saavumme talolleni. Näen poliisiautoja ja ambulanssin. Löysään otteni Tylerin kädestä ja tuijotan autoja. Juoksen etuovelle ja näen Haroldin eteisessä. Hän huomaa minut ja tuijottaa minua. Tunnen ihmisen koskettavan kättäni ja vilkaisen taakseni. Näen Tylerin. Käännän katseeni heti takaisin Haroldiin joka pitelee nyt Tobya sylissään. Hänen kasvoillaan on kyyneleitä. Tuntuu kuin sata puukkoa iskisi sydämmeeni yhtä aikaa. Vajoan polvilleni maahan ja koko ulkomaailma katoaa. En kuule mitään. Näen vain hahmoja, jotka yrittävät kiinnittää huomioni.