Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

10

Saavumme sairaalalle. Juoksemme sisään. Harold kysyy hoitajalta tilannetta, meidän muiden odotellessa. Pian Harold kävelee luoksemme leveä hymy kasvoillaan. Nousen ylös ja hymyilen välittömästi.

"He saivat poistettua kasvaimen",Harold sanoo. Hyppään hänen kaulaansa ja halaan häntä tiukasti. Hän yllättyy reaktiostani, mutta halaa minua pian takaisin. Käännyn ympäri ja katson Tyleriä. Leveä hymy leviää hänenkin kasvoilleen. Hän vetää minut halaukseen.

"Kun sinä hymyilet, minäkin hymyilen",Tyler kuiskaa. Katson häntä silmiin ja epäröimättä hetkeäkään huuleni löytävät tiensä hänen huulilleen.

"Hyi",kuulen. Katson Tobya ja naurahdan.

"Kyllä sinäkin vielä joskus ymmärrät",sanon Tobylle.

"Siskosi on rakastunut",kuulen Haroldin kuiskaavan Tobylle. Onko tämä nyt sitä rakkautta mistä kaikki aina puhuvat?

"Haluaisitko sä olla mun tyttöystävä?"Tyler kuiskaa ja katsoo suoraan silmiini. Hymyilen yhä enemmän ja nyökkään. Hän nostaa minut ilmaan ja pyörittää minua. Minä vain nauran.

"Alex Johnson?"kuulen hoitajan kysyvän takaani. Käännyn.

"Niin?"kysyn hiljaa.

"Äitisi haluaisi tavata sinut",hoitaja sanoo. Nyökkään ja lähden hoitajan perään. Vilkaisen kerran taakseni.

Saavumme huoneeseen numero 259. Hoitaja avaa oveen minulle ja astelen sisään. Näen äitini makaamassa. Monet letkut kulkevat hänen vierellään. Kuulen tasaisen sydänmonitorin äänen.

"Äiti?"kysyn hiljaa. Hänen silmänsä singahtavat auki ja hänen kasvoilleen leviää hymy.

"Kultaseni",äiti kuiskaa. Muutama kyynel vierii poskellani, mutta pyyhin ne pois. "Miksi itket?"

"Olen vain niin iloinen, koska olet hengissä",vastaan hymyillen.

"Haluan sinun tietävän, etten ole vihainen siitä kun karkasit",äiti sanoo hiljaa. "Sinulla oli varmasti hyvä syy"

"Olen rakastunut",vastaan hiljaa. Poskeni helahtavat punaisiksi.

Juttelen äidin kanssa muutaman minuutin, kunnes hän pyytää minua hakemaan Haroldin ja Tobyn. Heidän mennessä huoneeseen, kävelen takaisin Tylerin luokse. Kiedon käteni hänen kaulansa ympärille ja hän kietoo kätensä vyötärölleni. Katson suoraan noihin merensinisiin silmiin. Silmät, jotka saivat minut rakastumaan.

"Mä rakastan sua Tyler Paul",kuiskaan.

"Mä rakastan sua Alex Johnson",hän kuiskaa takaisin.

||||||||||

En oo koskaan kirjottanut näin lyhyttä kappaletta! Härregyyd.
290 sanaa. En kestä. Noh uusi kappale tulee viimeistään huomenna, joten olkaa valppaina:)
Tiiän jo tarkalleen, miten tämä tarina tulee jatkumaan...

Love ya all xx