Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

20

5kk myöhemmin

"Oothan sä pakannut kaiken?"äiti kysyy aamulla kello seitsemän.

"Oon!"huudan hänelle.

"Ovathan kaikki muut valmiina? Harold? Toby?"äiti kysyy stressaantuneena.

Äiti on aina ollut stressaaja. Ja nyt, kun muutamme, hän on vielä stressaantuneempi. Tänään on se päivä, kun muutamme pois täältä pikkukaupungista. Tulen ikävöimään Tyleria, mutta hän lupasi tulla käymään mahdollisimman usein.
Lentomme lähtöön on enää neljä tuntia ja äidin tuntien meidän pitää olla lentokentällä kolmea tuntia ennen.

Nappaan puhelimeni laturista ja etsin Tylerin numeron.

Puhelu hälyyttää muutaman kerran ja vastausta ei kuulu. Soitan uudelleen ja ei taaskaan mitään. Hänen täytyy olla yhä nukkumassa.

"Lähdetään!"äiti huutaa keittiöstä.

"Äiti lennon lähtöön on neljä tuntia!"huudan takaisin.

"Jos lähdemme nyt, emme ainakaan myöhästy lennolta!"hän huutaa takaisin. Huokaan syvästi ja nappaan matkalaukkuni huoneen nurkasta. Kävelen keittiöön ja katson äitiä. Hän hymyilee vienosti. "Harold! Toby! Lähdetään!"äiti huutaa ja kävelee makuuhuoneeseen. Hän tulee ulos kahden matkalaukun kanssa ja kävelee suoraan eteiseen.

~~~~~~~~~~~

Saavumme lentokentälle ja käymme viemässä laukkumme säilöön.

"Onhan kaikki passit ja liput varmasti mukana?"äiti kysyy.

"Vielä kerran, kyllä!"vastaan hänelle. Katson puhelintani. Ei yhäkään puhelua tai viestiä Tylerilta. "Mä käyn soittamassa Tylerille"

Päätimme hänen kanssaan, ettemme sanoisi hyvästejä. Mutta tarvitsen hänet. Hänen lämpönsä, tuoksunsa, rakkautensa. Emme kuitenkaan näe moneen kuukauteen.

Yritän soittaa hänelle useita kertoja, mutta hän ei vastaa. Katsahdan lentokentän kahvilaan päin, missä näen äidin, isän ja Tobyn syömässä. Katson takaisin puhelimeeni.

Tuntematon numero soittaa...

Alex - Haloo?

Tuntematon - Alex?

Alex - Joo...kuka olet?

Kuulen naisäänen, mutten tunnista sitä.

Tuntematon - Johnson?

Alex - Joo

Tuntematon - Tylerin äiti täällä

Alex - Ai...hei

Lisa - Oletko kuullut mitään Tylerista?

Alex - En? Luulin hänen olevan kotona

Lisa - Hän lähti illalla eikä ole tullut sen jälkeen takaisin

Lisa - Tämä ei ole hänen tapaistaan

Lisa - Uskotko, että hän olisi voinut...

Alex - Voinut mitä? Pettää minua? Ryypätä?

Lisa - Ehei kultaseni, hän rakastaa sinua enemmän kuin ketään

Lisa - Tarkoitin olisiko hän voinut saada kohtauksen?

Alex - Minkä kohtauksen?

Lisa - Voi ei, eikö hän kertonut sinulle?

Alex - KERTONUT MITÄ?

Lisa - Kultaseni...

Alex - KERRO! Mitä hän on pimittänyt minulta?

~~~~~~~~~~

Valun seinää pitkin alas lattialle. Kiedon käteni polvieni ympärille ja itken. En voi muuta. Olen elänyt kahdeksan kuukautta tiedottomana koko asiasta...

Mikään ei muuta tätä...

Minä menetän hänet...

~~~~~~~~~~~

KIITOS!

Kiitos kaikille, jotka on ollut mukana ja kommentoinu ja votennu tätä kirjaa:) Mun ensimmäinen tarina koskaan ja tämäki on saanu jo yli 1K lukuu, 196 votee ja tää on ollu parhaimmillaan seitsemäs Teen Fictionissa! Kiitos teille kaikille ja toivottavasti tykkäätte kakkososasta yhtä paljon kuin tästä...

Alotan kakkososan mahollisimman pian, mutta nyt mulla on teille muutama kysymys:

1. Minkä niminen kakkososa?
2. Kuka haluaisi olla henkilö kakkososassa?
3. Kirjoitanko ensin Gracen vai haluatteko, että kirjotan toisen osan tätä kirjasarjaa ensin?

Love you all

xx Ownthelighter