Pienen Syrjäkaupungin Tyttö

7

Astun suihkuun. Käännän veden lämpimälle ja annan veden virrata vapaasti kehollani. Vesi kirvelee haavaani. Se vuotaa yhä hieman verta. Katson käsissäni olevia jälkiä. Jälkiä, jotka kertovat elämästäni. Kaikki arvet ja epätäydellisyydet kehossani. Ne kertovat elämäntarinaani. Löydän arven, jonka vuoksi melkein kuolin. Arpi suoraan valtimoni kohdalla.

Takauma:

Olen kyllästynyt tähän kaikkeen! Kukaan ei rakasta minua, eikä kaipaa minua. Olen pelkkä turha, ruma lehmä. "Kuolisit pois" , "Kuka säkin luulet olevas?"
Lauseet kaikuvat päässäni. Tuijotan itseäni peilistä. Hieman ylipainoinen, hiljainen ja ujo tyttö. Ei kavereita, huonot välit äidin kanssa ja vasta kuollut isä.

Täytän kylpyammeen vedellä ja etsin tutun ystäväni, puukon. Istun ammeeseen ja tuijotan eteenpäin. Hyvästi kauhea elämä. Siirrän puukon käteni lähelle ja muistelen. Puukko viiltää käteni auki ja veri vuotaa nopeasti. Suljen silmät ja ajattelen viimeisen kerran äitiäni ja kuollutta isääni, sekä kuollutta pikkusiskoani. Tunnen voimieni hiipuvan, avaan silmät vielä hetkeksi. Näkö heikkenee ja sumenee. Sydämmen syke hidastuu ja hengitys muuttuu raskaammaksi. Kuulen jonkun hakkaavan ovea. Suljen silmäni ja valun veden alle.

Takauma loppuu

Muistan, kuinka heräsin sairaalassa ja äiti alkoi ylisuojelevaksi. Muutimme tänne ja aloitimme uuden elämän. Lopetin syömisen ja laihduin. Nykyään olen normaalikokoinen.

Sammutan suihkun ja kiedon pyyhkeen ympärilleni. Astun ulos ja katson itseäni peilistä. Olen muuttunut paljon. Lähden kylpyhuoneesta.

"Tule olohuoneeseen, kun olet vaihtanut vaatteesi",äiti sanoo.

Kävelen huoneeseeni ja lukitsen oven. Avaan reppuni ja otan puhelimen sieltä. Huomaan jotain muutakin. Paperilappu. Otan sen käteeni. Leffalippu. Laitan sen pöydälleni ja vaihdan äkkiä vaatteeni.

Alex: Kiitos
Tyler: Taisit löytää lipun?
Alex: Joo
Tyler: Eli lähdet mun kanssa leffaan?
Alex: Enhän mä voi enää kieltäytyä:)
Tyler: Ne on sitten treffit
Alex: Säkö pyydät minua treffeille?
Tyler: Kyllä:) Nuku hyvin hiljainen tyttö

Laitan puhelimen pöydälleni ja hymyilen. Menen olohuoneeseen suuri hymy naamallani.

"Mikäs noin hymyilyttää?"äitk kysyy ihmeissään.

"Ei mikään",vastaan hiljaa.

"Miksi valehtelit minulle?"äiti kysyy.

"Mistä?"kysyn.

"Et ollut Rachaelin luona",hän vastaa. "Mitä sinä salaat minulta?"

"Sain uuden kaverin",vastaan hiljaa. "Hän on poika ja äiti älä ala pitämään taas sinun luentoasi siitä, kuinka minun pitäisi muistaa käyttää ehkäisyä ja blaa blaa. Olemme vain kavereita",sanon. Hän vain tuijottaa minua.

"Olet kotiarestissa",äiti sanoo.

"Miksi?"kysyn ärsyyntyneenä.

"Koska valehtelit ja hän on huonoa seuraa sinulle",hän vastaa.

"Hankit varmaan seuraavaksi minulle kotiopetusta ettei minun tarvitse nähdä häntä!"huudan. "Ymmärrätkö, että hän on ensimmäinen oikea ystäväni?"kysyn.

"Kultaseni",äiti sanoo ja laitaa kätensä olkapäälleni.

"Älä koske muhun!"huudan ja nousen ylös. Kävelen suoraan huoneeseeni ja lukitsen oven. Istun sängylle ja itken. Itken itseni uneen...