Sunshine 2 ; l.h (Finnish)

2.

Saa kommentoida ja votettaa😀 Olette aivan järjettömän TÄRKEITÄ JA IHANIA lukijani!

Herään hentoon koputukseen. Päätäni särkee ja tuntuu kuin raajani olisivat murtuneet.

"Kuka?" Kysyn käheällä äänelläni. "Liam" Liam sanoo ja tulee sisään. Poika jättää oven raolleen ja tuo minulle kaakaota.

"Huomasin jo aamulla, että olit saapunut. Sanoin Nialille, että mä hoidan puhumisen" Liam sanoo. Nyökkään ja nousen istumaan. Otan kaakaon ja juon vähän.

"Eliza, sun pitää lopettaa nää yöseikkailut. Me tiedetään että selviät, mutta ne ei ole sulle hyväksi" Liam kertoo ja katsoo minua.

"Mä yritän, mutta se on ainoa tapa. Tapa, jolla saan ajatukset pois mun päästä" sanon hiljaa.

"Älä yritä ottaa niitä pois, vaan kohtaa ne! Sun pitää selvitä niistä, eikä paeta" Liam neuvoo. Silloin puhelimeni värähtää.

"Sä et koskaan kertonut, mitä Sydneyssä tapahtui. Mutta sä voit soittaa sinne. Juttelet asiat läpi. Ne ei varmana vihaa sua, ne saattaa olla vaan vähän surullisia ja närkästyneitä. Kaikki järjestyy" Liam sanoo ja nousee.

"Kiitos" kuiskaan. Liam nyökkää ja tekee pienen hymyn. "Me pelataan sen bändin ja poikien kanssa lumipalloa ulkona. Tuu mukaan jos haluat. Jossain vaiheessa esittäytyy edes" Liam käskee ja lähtee.

Huokaisen ja kaadun sängylleni. En saa vain voimaa ryhdistäytyä. Olen rikki. Mikään ei korjaa minua.

Kun olen juonut kaakaon, vaihdan vaatteet. Laitan mustan pitkähihaisen, harmaat verkkarit ja mustan pipon päähäni. En jaksa meikata, koska olen vain kotona. Ihan sama, vaikka täällä olisi joku toinen bändi.

Kun vaihdoin vaatteitani, huomasin pari haavaa. Ne pitää putsata. Avaan oveni hiljaa ja kuuntelen. En halua tavata vielä ketään. Lähden kuitenkin nopein askelin keittiöön.

Laitan kupin väärinpäin tiskialtaaseen ja menen etsimään puhdistusainetta.

Löydän sitä kodinhoitohuoneesta. Kodinhoitohuoneesta pääsee takapihalle, missä pojat pelaavat pallolla.

Puhdistan naarmut ja laitan tavarat takaisin paikoilleen. Katson puhelimestani kelloa, koska en katsonut sitä aikaisemmin. Kello on jo puoli yksi.

Kuuntelen ja katson ikkunasta poikien menoa pihalla. He ovat niin iloisia ja huolettomia. Minäkin olin tuollainen, ennen kaikkea tapahtunutta.

Huomaan poikien tulevan sisälle päin, minun aikani lähteä. Juoksen huoneeseeni ja suljen oven.

Istun kirjoituspöytäni ääreen. Jätin koulun kesken, uudenvuoden jälkeen. Näimme sen parhaaksi. Niall on onneksi ymmärtäväinen.

Otan vihkoni, kynäni ja alan kirjoittamaan.

'Me yritämme suojella ihmisiä, joita rakastamme. Se ei aina vain ole tarpeeksi. Joskus kun yrität suojella, menetät tämän kuitenkin. Kuinka hartaasti varot, kaikki kuitenkin hajoaa. Mikään ei ole itsestään selvyys, kaikessa on jokin muuttava tekijä'.

Huomaan kirjoittavani aina, jotain menneisyyteen liittyen. Joskus en edes ajattele, joskus minä vain kirjoitan tunteeni paperille.

Se on musertavan asia. En osaa päästää irti menneisyydestä. Se rikkoo minua, vieläkin enemmän.

"Eliza? Olisi ruokaa" Niall sanoo. Mumisen jotain. Minulla ei ole nälkä. En koskaan syö, kun minulla on paha mieli. Tätä menoa, en syö enään ikinä.

Nousen vaivalloisesti tuolilta. Otan puhelimeni ja etsin tietyn numeron. Australiassa kello on jotain yöllä, mutta nyt en voi sille mitään. Kun löydän numeron, mietin uskallanko painaa soitto-nappia.

Liamin, Isäni, Luken ja kaikkien ihmisten sanat pyörivät päässäni. En tiedä uskallanko soittaa.

Painan nappia. Kun puhelu tuuttaa kerran, panikoin ja sammutan puhelun. Viskaan puhelimeni sängylle ja istun tuolille.

Mitä minä teen? He vihaavat minua! He eivät halua enään, ikinä, kuulla sinusta! Luke kuoli melkein. Kaikki oli syytäsi. Kaikki vanhempiesi sanat ovat totta!

Ei! En saa ajatella noin! Minun pitää ajatella positiivisesti ja soittaa heille. Kuten Liam sanoi, he eivät luultavasti ole vihaisia. Ehkä vähän närkästyneitä, mutta ei vihaisia.

Soittaisin, pyytäisin anteeksi, kysyisin kuulumiset ja toivottaisin onnea. Niin minä teen! Pystyn kyllä siihen.

Yhtäkkiä puhelimeni rupeaa värisemään, joku soittaa minulle. Menen varovasti puhelimeni luokse ja katson soittajan.

Michael.