Sunshine 2 ; l.h (Finnish)

10.

"Ollaanko me nyt ystäviä, oikeasti?" kysyn Lukelta. "Oikeasti, mä vannon" Luke sanoo käsi rinnallaan. Levitän käteni. Luke tajuaa mitä haluan ja siirtyy samalla oksalle. Poika halaa minua.

"Mulla on vielä yksi ongelmaaaa" Luke mumisee. "Miten aijot päästä Monasta eroon" sanon. "BINGO!" Luke nauraa ja irrottautuu halauksesta. Nauran pojalle. Yhtäkkiä kuuluu hirveä rymähdys.

Katson maahan, johon blondi tippui. Alan nauramaan vielä enemmän.

"Todellinen ystävä" Luke nauraa ja nousee. Nojaudun, että roikun vain jaloistani oksassa. Naamamme ovat samalla korkeudella, koska oksa on sen verran korkealla. Katsomme vain toisiamme.

Melkein huomaamattomasti, kasvomme alkavat lähestyä toisiaan. Kaksi senttiä enään. Kaikki kuitenkin keskeytyy, kun meitä huudetaan.

"Iltapalalle!" Liamin ääni huutaa. Palaamme todellisuuteen.

"Ota koppi, kun tiputtaudun" ilmoitan ja nousen takaisin oksalle. "Mit-" Luke on kysymässä, kun tiputtaudun. Poika kuitenkin saa kopin.

"Sä oot kasvanut ihan vähän" Luke mainitsee. Lyön poikaa rintaan ja poika laskee minut maahan.

"Haista Hemmings paska!" nauran ja niin tekee myös Luke. Hän kiusaa minua usein pituudestani, koska olen lyhyt. Mutta tarpeeksi pitkä, suutelemaan blondia. Nyt! En saa ajatella tuollaisia. Äsken se melkein tapahtui, mutta ei.

Tulemme sisälle ja kaikki katsovat meitä. Niall on sanomassa jotain, mutta Maura keskeyttää tämän.

"Anna olla jo, asia on loppuun käsitelty.". Niall avaa suutaan vähän. "Etkä saa kuudetta keksiä. Loput ovat Elizalle ja Lukelle" tätini sanoo ja Niall sulkee suunsa. Taidan tietää, mistä he ovat puhuneet.

Otan keksilautasen, leivät ja Luke ottaa maitolasit. Menemme ullakolle, jossa on petimme. Ullakkoa kutsutaan usein yläkerraksi. Istumme sohvalle ja almme syödä. Luke ottaa toisen leivistä, yhden maitolasin ja puolet kekseistä. Kun olen syönyt leivän, alan syömään keksejä. Ne ovat suklaakeksejä. Niistä muistuu ensi treffimme.

~"Mitä?" kysyn ja tökin Luken naamaa suklaakeksillä. Luke naurahtaa ja ottaa keksin. Yritän ottaa keksin takaisin, mutta Luke kurottaa keksiä koko ajan kauemmaksi. Lopulta makaan Luken päällä ja kumpikin meistä nauraa. "Mä en voi uskoa, että mulla on sut. En tajunnut mitä mun elämästä puuttui, ennen kuin sä tulit kuvioihin. Lupaathan ettet lähde" Luke sanoo ja katsoo suoraa silmiini.~

Olin luvannut, etten koskaan lähde. Tietenkin petin sen lupauksen. Tunnen kuinka joku tökkii minua. Palaan ajatuksistani ja katson Lukea. Tämä tökkii minua keksillänsä.

"Sä katosit äsken?" Luke kysyy/toteaa. "Rupesin muistelemaan" sanoin ja hymyilin. "Toi ei ole aito, kerro" Luke sanoo ja ottaa paremman asennon vieressäni. Olen sanomassa jotain, mutta Luken puhelin soi.

"Se on Mona" Luke sanoo minulle äänettömästi ja vastaa. "Laita kajarille" sano äänettömästi ja poika tottelee.

"Hei Honey!" Mona vinkuu.

~"Susta ei ole vaivaa honey" Luke sanoo ja pussaa poskeani~

"Hei Mona" Luke mumisee.

"Onko kaikki hyvin? Arvostaisit mua enemmän" Mona valittaa. Pyöräytän silmiäni ja näytän pojalle, että hänen pitäisi jatkaa.

"Ja paskat! Sä et arvosta mua tai mun kavereita yhtään. Muutenkin mulla on muuta asiaa" Luke sanoo.

"Luke, sun ystävät on dorkia! Luke kuuntele mua!" Mona selittää.

"Me ollaan ohi!" Luke sanoo. Mona hiljenee salamana.

"Luke, onko se apulainen pakottanut sut tekemään tän? Me ei erota, sä rakastat mua" Mona yrittää.

"Heippa, ei tule ikävä noita" Luke sanoo ja lopettaa puhelun. Kun puhelu on varmasti poikki, alamme nauramaan ja lyömme ylävitoset.

"Nyt, sulla on kaikki" totean ja Luke hymyilee. "Ei ihan kaikki. Enään puuttuu arvostava, kaunis ja ihana tyttöystävä" Luke sanoo ja vinkaa silmäänsä.

"Tai poikaystävä" sanon hiljaa. "Että mikä?" Luke nauraa ja alkaa kutittamaan minua.

"Jos mä kuolen nyt, sä joudut vankilaan. Siellä ei ainakaan ole hyvän näköisiä tyttöjä. Kun sä pääset pois vankilasta, mä en ole odottamassa" Kerron. Luke lopettaa kutittamisen ja katsoo minua.

"Jos mä joutuisin nyt vankilaan, olisitko odottamassa?" Luke kysyy. "Olisin, aina" sanon ja menen pojan syliin. Alan mutustamaan keksejä ja tarjoan Lukellekin välillä.

"Onko tää ihan normaalia ystäviltä?" Luke kysyy. Kohautan olkiani ja tulen pois. Luke kuitenkin nostaa minut takaisin. "Mua ei haittaa, vaikka oltais enemmänkin" Luke mumisee, tai sitten kuvittelen omiani. Kerrankin, minulla on oikeasti hyvä olla.

Heissulivei ja hellät tunteet! Mona on poissa, vai onko? Okei, en kiusaa. Mona on lopullisesti poissa, joka antaa tälle vuosisadan rakkaustarinalle mahdollisuuden. En nyt muista kuka, mutta joku kutsui näiden kahden tarinaa vuosisadan rakkaustarinaksi. Nauroin hetken kommentille, mutta kiva kun te laitatte kommentteja. Piristää päivää.
PS. Kolmas luku tnä😏