Sunshine 2 ; l.h (Finnish)

14.

Tätä lukua moni on varmaan odottanut, mutta en kerro miks😏

Kävelemme hotellin käytäviä pitkin. Kävimme äsken iltapalalla, ihan kaikki. Huomenna jatkaisimme bussilla, keikan jälkeen. One Directionilla oli ollut haastattelu, josta oltiin unohdettu kertoa. Minulla oli hauskaa kyllä Aussien kanssa, että ei edes haitannut.

"Missä te olisitte nyt, jos ette olisi perustanut bändiä?" Louis kysyy yllättäen.

"Koulussa" he kaikki vastasivat yhtäaikaa. "KFC:llä" Ashton korjasi itseään. Siitä aloinkin miettiä.

Jos pojilla ei olisi bändiä. En olisi koskaan tavannut heitä. Koska Luke tuli bändi treeneistä, juuri silloin kun törmäsimme. Se oli niin pienestä kiinni, että en oli tavannut heitä.

"Kaikki hyvin?" Liam kysyy hiljaa. Olen jäänyt muista vähän jälkeen, joten Liam huolestui.

"Kaikki on hyvin" vastaan ja hymyilen. Liam on koko jengin isähahmo, vaikka häntäkin joutuu usein komentaa.

Kaikki katoavat huoneisiinsa. Avaan oman huoneeni oven ja astun sisään. Huomaan ulkona upean auringonlaskun. Otan kännykkäni ja otan siitä kuvan. Haluan muistoja kiertueelta.

Oveeni koputetaan ja avaan sen. Luke tulee nopeasti sisään ja sulkee oven.

"Mä en halua, että Niall saa mitään päähänsä" poika kertoo oudosta käytöksestään. Nyökkään hitaasti ja menen parvekkeelle istumaan. Luke istuu viereeni.

"Täällä on kaunista" sanon hiljaa. Luke naurahtaa ja käännän katseeni poikaan.

"Sä oot aina kauniimpi" Luke kertoo. Tunnen punan nousevan poskilleni. "Sä oot niin kliseinen" nauran. "Taas sä pilasin tunnelman" Luke tuhahtaa, mutta alkaa kuitenkin nauramaan.

"Luke-" sanon. "Haluisitko olla mun poikaystävä?" Luke jatkaa nopeasti. Alan nauramaan pojalle.

"Eikö muka käynyt?" Luke kysyy. Ravistin päätäni ja nauran. "No tehdään näin. Elizabella Victoria Hart, saisinko luvan kutsua sinua tyttöystäväkseni?" Luke kysyy ja polvistui eteeni.

"SANO JO KYLLÄ!" Kuuluu Louisin huuto naapuri parvekkeelta. "JA LARRY ON HILJAA!" Vastaamme Luken kanssa samaan aikaan.

"No?" Luke kysyy ja katsoo minua. Poika puree alahuultaan, eli hän on hermostunut. Nyökkään ja poika nousee.

"Kyllä saat luvan" hymyilen. Pojan hymy on ihanin asia ikinä.

Luke kumartuu vähän eteenpäin ja huulemme kohtaavat. Minulla on ollut ikävä Luken huulia. Maistan Luken purkan. Miten voin ikävöidä jotain, näin paljon? Sisälläni räjähtelee ilotulitukset ja riehuu kaiken kaltaiset eläimet. En pysty ajattelemaan suoraan. Ainoa asia mikä päässäni pyörii on lause.

Olen rakastunut.

Kuulemme kameran äänen ja irrottaudumme. Katsomme mistä ääni on lähtöisin ja huomaamme Harryn, kännykkä kädessä. Poika otti kuvan.

"Lähetän tän sulle!" Poika ilmoittaa ja katoaa. Naurahdan ja katson blondia. Olen rakastunut. Olen hemmetin rakastunut. Suutelen Lukea uudestaan ja tällä kertaa mikään ei häiritse.

"Mä en vaihtaisi sua mihinkään" sanon, kun irrottauduin vähän. "Mä vaihtaisin sut kyllä Demiin, mutta mulla ei ole oikein mahdollisuuksia" Luke virnistää. Lyön poikaa kylkeen.

"Joo, anteeksi! En vaihtaisi sua mihinkään! En edes Demiin. Koska mä rakastan sua" Luke kertoo. Hymyilen pojalle.

"Mä rakastan sua myös" kuiskaan. Siinä me seisoimme. Keskellä parveketta, toisissamme kiinni. Katsoimme vain toisiamme ja hymyilimme. Olen onnellinen. Sain elämäni ja kotini takaisin. Luke on ainoa asia, mitä koskaan tarvitsen.

"Mä rakastan sua enemmän, Sunshine" Luke kuiskaa ja painaa huulensa takaisin huulilleni. Vihdoin kaikki alkaa mennä paikoilleen.