Vitun kaunis

14.6.2008

Mä makasin kyljelläni ikkunan alla peitotta, ja katsoin lähes koko sängyn vallannutta Kuuraa. Auringonvalo hyväili sen kurtussa olevaa otsaa, ja sai siniset hiukset hohtamaan merenvihreinä. Kello oli viisi iltapäivällä, mutta oli täysin ymmärrettävää, että se oli vielä unessa. Me oltiin eilen valvottu aamuun asti, tyhjennetty Urhon viskikaappia ja katsottu elokuvia, jotka oli musta mielenkiintoisia, mutta joista Kuura ei ollut oikeastaan välittänyt. Vaikka se olikin haukkunut Fight Clubia epäuskottavaksi, ja Taksikuskia omituiseksi, mä pidin sen rehellisyydestä. Se ei tiennyt mistä se piti tai mitä se halusi, mutta ainakin sille oli selvää, mikä ei ollut sen juttu. Ja se oli musta jo paljon.

Mä kosketin varovasti Kuuran poskea, jolloin se ynähti unissaan ja käänsi kylkeään, vetäen samalla peittoa tiukemmin kainaloonsa. Sillä oli yllään mun vanha bändipaita, mikä sai sen näyttämään vaihdokkaalta, josta oli vahingossa tullut punk-muusikko. Sirot jalat ja käsivarret olivat mustelmilla, ja kaulassakin oli jälkiä viimeiseltä vuorokaudelta. Mä olisin halunnut palavasti tehdä niitä lisää, tai edes sulkea sen mun syliini, osoittaa kaikille, että se oli mun, mutta mä en halunnut herättää sitä.

Hiljaisuuden rikkoi mun puhelimen räjähtävä soittoääni. Konttasin nopeasti pois sängystä, ja kiiruhdin hakemaan kännykää housujeni taskusta. Näyttö vilkkui Jasun nimeä, joten painoin puhelimen korvalleni ja hiivin ulos huoneestani.

"Herranjumala, sä olet elossa!" Jasu huusi puhelimeen. Luurin toisesta päästä kuului auton moottorin ääniä, naurua ja basson jumputusta, ne oli lähtenyt ajamaan pois Provinssista.

"Mä olin ihan varma että sulle on tapahtunut jotain kun sä et ole vastannut mun yhteenkään viestiin! Nuutti!", Jasu jatkoi toruvasti kovalla äänellä.

"Sori", kuiskasin ja varmistin, että Kuura nukkui edelleen, "Mulla on ollut kiire."

"Sä valehtelet mulle. Mikä sua muka työllistäisi kun mäkään en ole siellä", Jasu tuhahti, mutta sitten se alkoi puhua hiljempaa, "Eiku helvetti, onko Kuura edelleen siellä?"

"Joo", sanoin ja tunsin kuinka mun suu kääntyi hymyyn, "Toista yötä."

Kuulin Katrin äänen, mutten saanut sanoista selvää. Jasu supisi sille kiihtyneenä vastaukseksi jotain, ja kuulin Katrin tuhahtavan.

"Tuleeko susta nyt Nivalan kuningas?" Jasu kysyi ja kuulin sen äänestä, että se virnisti.

"Mitä?"

"Kun sulla on Nivalan prinsessa", Jasu tarkensi ja hekotti päälle kuin olisi keksinyt hulvattomankin vitsin. Kuulin myös Katrin nauravan.

"Ootko sä humalassa?" mä esitin kyllästyneen vastakysymyksen, "Selvänä sun jutut on kuitenkin ihan hyviä."

"Mä en itseasiassa ole ihan varma", Jasu sanoi pienen miettimistauon jälkeen, "Mutta mulla on sulle kerrottavaa, ja sullakin selvästi mulle, joten me tullaan hakemaan sua kun ollaan taas Kokkolassa."

Mä vilkaisin jälleen Kuuraa, joka oli noussut istumaan, ja hieroi unisena silmiään.

"Ja otat tietenkin tyttöystäväsi mukaan", Jasu lisäsi, "Nyt pitää lopettaa, nuo haluaa kuunnella Indicaa. Intohimoisiin kielareihin, teidän korkeutenne!"

Mä laskin puhelimen korvaltani, ja tulin takaisin huoneeseen. Kuura katsoi mua kysyvästi pää kallellaan.

"Kuka soitti?" tyttö kysyi mun istuutuessa sen viereen, ja huitoi hiuksia pois kasvoiltaan.

"Jasu", sanoin, "Se tulee Provinssista ja haluaa, että mennään niiden kanssa montuille."

"No mennään sitten", Kuura haukotteli, ja painoi päänsä mun hartiaa vasten. Silitin sen hiuksia, ne tuntui karheilta, ja oli paikoitellen kovat lakanjämistä.