Vitun kaunis

15.8.2008

Mä painoin ohimoni auton ikkunalasia vasten, mutta mun pettymykseksi se oli aivan yhtä lämmin ja hiostava kuin kaikki muukin tässä autossa. Ulkona lämpötila oli lähemmäs kolmekymmentä astetta, ja autossa se tuntui olevan tuplasti enemmän. Mä näytin naurettavalta uimashortseissani ja harmaassa, liian suuressa hihattomassani, mutta ne oli ainoat vaatteet, joissa en tässä säässä tehnyt kuolemaa.

"Näillä seuduilla mä tapasin ajaa moottoripyörällä. Tuolla oli isomummin mökki, ja sinne tuli kesällä tehtyä monet reissut nuorempana Kalajoelta..." Urho pohdiskeli puoliääneen, ja katseli haikeana ohi kiitävää metsikköä. Moottoripyöräharrastuksen Urholta kieltänyt Sirkka silmäili mua pälyillen taustapeilistä. Ne oli menossa jonnekin päin Suomea virkistämään parisuhdettaan, ja luvanneet viedä mut samalla Nivalaan Kuuran luo. Ne ei suinkaan tehneet sitä vilpittömästä ystävällisyydestä, vaan enneminkin turvatakseen niiden kodin. Kun Kuura oli viimeksi ollut mun luona, Sirkka ja Urho olivat palanneet kotiin odotettua aikaisemmin, ja löytäneet sohvatyynynsä jääkaapista, sekä mut ja Kuuran umpihumalassa niiden makuuhuoneesta. Mulla oli ollut ylläni Sirkan sinivalkoinen mekko, joka oli mulle hartioista naurettavan pieni, ja Kuura oli hyppinyt niiden sängyllä vartalonsa peittona vain Urhon virittynyt aluskerrasto. Kaiken lisäksi mun leuassa oli ollut kuivunutta verta lävistyksen jäljiltä, joten oltiin oltu vähintäänkin brutaali näky.

Sirkka ei ollut räjähtänyt huutamaan nähdessään meidät, vaan oli mun yllätykseksi kätellyt Kuuraa rauhallisesti, ja vienyt samalla viskipullon sen kädestä. Sen jälkeen se oli pyytänyt Kuuraa lähtemään, joka oli suloisesti pyydellyt anteeksi käytöstään, ja riisunut yltään Urhon vaatteet, jolloin se oli seissyt täysin alasti niiden makuuhuoneessa. Silloinkaan Sirkka ei ollut edes korottanut ääntään, vaan käskenyt Kuuraa tuijottavaa Urhoa hakemaan Kuuran vaatteet mun huoneesta. Vasta kun Kuura oli saanut puettua ylleen, ja mä olin saattanut sen ulos omissa vaatteissani, Sirkka oli aloittanut kimeän huutokonsertin siitä, kuinka mä olin vastuuton äpärä, joka ärsytti sitä tahallaan uusilla lävistyksillä ja riehumalla sen kodissa. Mä olin todennut, että se teki mun elämästä silkkaa helvettiä, jolloin Sirkka julisti, että mä lennän saman tien ulos sen kodista, kun täytän kahdeksantoista. Sen vakaumus kun pakotti sitä kääntämään toistaiseksi vielä toisenkin posken.

"Se Kuura vaikutti kivalta tytöltä", Urho sanoi yhtäkkiä, ja hieraisi harmaantuvaa parransänkeään hieman hymyillen. Sen myhäily kuitenkin kaikkosi sekunnissa, kun Sirkka loi siihen häijyn mulkaisun.

"Hyvin Nuutin tyylinen", Sirkka sanoi viileästi, ja mä tiesin, ettei se tarkoittanut sitä kehuna. Sijaismutsi nosti katseensa takaisin muhun taustapeilin kautta, "Onko Kuuran isä varmasti kotona?"

"On", mä mutisin. Tai ainakin sen auto olisi vielä pihassa silloin, kun me saavuttaisiin sinne.

Sirkan ahavoituneet kasvot näyttivät epäileviltä, mutta se ei sanonut mitään. Harmaantuva, kuparinen tukka oli nostettu löysälle nutturalle niskaan, ja sen kaulan iho roikkui kuin pisamaisella, ylipainoisella kalkkunalla.

"Miltä koulu tuntuu?" Urho yritti varovaisesti viritellä keskustelua, ja kääntyi katsomaan mua olkansa yli. Mä olin palannut lukion penkille maanantaina, ja kirjoitukset alkoi kolkutella uhkaavasti ovella. Mua ei kuitenkaan kiinnostanut koulunkäynti tippaakaan tällä hetkellä, ja jos hautauduin liikaa ajatuksiini muistiinpanoja rustatessa, huomasin vain kirjoittavani vihkooni sivutolkulla Kuuran nimeä.

Mä en ollut myöskään saanut pyydettyä Katrilta anteeksi häkkivarastoepisodia, mutta se näytti unohtaneen sen ihan itse – tai sitten Jasu oli puhunut sen pois mökötyksestä. Koulussa se nimittäin roikkui mun rinnalla tavalliseen tapaansa, ja istui mun viereen lähes jokaisella kurssilla. Miisa oli myös aloittanut meidän lukiossa tänä syksynä hyljetytön kanssa, ja tunsin punapään tuijotuksen mun niskassa aina, kun kuljin sen ohitse käytävällä. Mä todella toivoin, että se ei ollut siirtänyt mielenkiintoaan Jasusta muhun.