Vitun kaunis

11.7.2008

Bad Religion soi vanhassa kirjahyllyssä olevista kaiuttimista. Mä nojasin selkääni tahkeaan nahkasohvaan, ja pyörittelin avattua salmaripulloa jalkojeni välissä. Nämä oli Cassun bileet, ja mä vaan toivoin, että Jasu tulisi pian paikalle. Sen ensimmäinen työvuoro Mäkkärissä oli loppunut hetki sitten, ja mä tunsin itseni todella eksyneeksi ilman sitä, vaikka Katri istuikin mun oikealla puolella liköörinsä kanssa. Se kuitenkin puhui Cassun kanssa, ja mua ei kiinnostanut tippaakaan osallistua niiden keskusteluun. 

Mennyt viikko oli ollut omituinen. Mä olin livahtanut Kuuran ikkunasta ulos ennen kuin sen isä oli herännyt, ja Kuura oli lähtenyt saattamaan mua rautatieasemalle, raiteita pitkin tosin. Me oltiin kävelty käsi kädessä, pysähdytty vähän väliä suutelemaan, ja puhuttu avaruudesta. Mä olin ollut maailman onnellisin astuessani junaan, vaikka tiesin, etten näkisi Kuuraa hetkeen. 

Kotiin päästyäni olin ollut hämmentävän tehokas. Olin siivonnut mun huoneen, mitä en tehnyt koskaan, ja laajentanut siivousurakkaa muuallekin taloon sekä pihamaalle. Sirkka oli ollut niin hämmentynyt mun äkkinäisestä järjestelypuuskasta, että se ei edes osannut raivostua mun yöllisestä Nivala-reissusta. Mä myös olin tullut siihen tulokseen, että mun olisi hyvä tehdä töitä nyt kesällä ja mahdollisesti koulunkin ohella, joten olin lähettänyt työhakemuksia lähes kaikkialle. Lisäksi olin lukenut varmaan viisi kirjaa, ja alkanut jopa selata englannin ja lyhyen matematiikan kurssikirjoja. Mulla oli koko ajan todella energinen ja levoton olo, ja nukuin huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Nytkin mun oli pakko naputtaa sormiani pullonkylkeen, kun en yksinkertaisesti vaan kyennyt istumaan aloillani. 

"Saanko mä tuosta?"

Käänsin katseeni pehmeän ja kirkkaan tytönäänen suuntaan. Mun viereen oli kyykistynyt se sama mangatyttö, jonka olin nähnyt aiemmin rampeilla. Mustilla, suurentavilla piilolinsseillä varustetut silmät olivat valkoisen maskaran kehystämät, ja sillä oli yllään valkoisen, veriläiskiä vilisevän hihattoman lisäksi skottiruudullinen kravatti, ja mustat sukkahousut, jotka olivat täynnä pyöreitä reikiä. Se hymyili mulle ystävällisesti, ja olin jo ojentamassa pulloa sille, kun vedin sen äkkiä takaisin.

"Minkä ikäinen sä oot?" mä kysyin, ja tyttö muikisti suutaan kuin miettien, mitä vastaisi. 

"Neljätoista", se sanoi rehellisesti ja hymyili viattomasti niin, että sen terävät kulmahampaat paljastuivat. Mä kohautin olkiani, ja ojensin pullon sille. Alaikäisihän tässä kaikki oltiin. Tyttö otti salmarin käsiensä väliin, ja kumarsi pienesti, ennen kuin kääntyi Miisan puoleen. Miisan tavassa kosketella ranteissaan olevia koruja oli jotain hyvin Kuuramaista. Mitähän Kuura teki juuri nyt? Sen isä oli joku b-luokan folkmuusikko, ja se esiintyi varmaan tälläkin hetkellä jossain Fuengirolan baarissa, johin Kuuralla ei ollut ikänsä puolesta asiaa. Todennäköisesti tyttö siis makasi tylsistyneenä hotellihuoneessa, tai kiersi jo hämärtyneitä, kuumankosteita katuja. Kaivoin puhelimen taskustani, ja aloin näpyttää sille tekstaria. 

"Nuutti, tuutko sä?" Katri kysyi, kun mä keskityin tekstarin kirjoittamiseen. Mutisin ajatuksissani myöntävän vastauksen ennen kuin sain viestin valmiiksi. Vasta kun laitoin puhelimen taskuuni, huomasin ihmisten mun ympärillä liikkuvan lähemmäs toisiaan, ja pian mangatytön polvi oli aivan kiinni mun reidessä. Suoraan mun edessä istuva tyttö, jonka septum-lävistys näytti venyttävän painollaan sen koukkuista nenää, laittoi tyhjän kossupullon keskelle lattiaa, ja pyöräytti sitä. Mä käänsin katseeni Katriin, joka kohautti siivenmuotoisia kulmiaan, ja nosti pullonsa huulilleen.

"Suostuinko mä vittu pullonpyöritykseen?" ärähdin ääneen. Mä olin lopen kyllästynyt siihen peliin, vaivaannuttaviin kysymyksiin ja vitun typerien tehtävien tekemiseen. 

"Älä kitise, kuka tietää mihin tää tällä kertaa johtaa", Katri kuiskasi, ja tunsin suupielieni vääntyvän irvistykseen. Mulle muistui elävänä mieleen kahdeksannen luokan kevät, jolloin mulla meni huonosti Meijun, mun silloisen tyttöystävän kanssa. Se oli mua vuoden vanhempi muija, jolla oli aina yllään Vero Modan ruskea nahkatakki, kyky vaihtaa mielipidettään tunnin välein, ja etuhampaidensa välissä niin iso rako, että sinne olisi helposti saanut kolikon. Se oli ollut omalla tavallaan tosi söpö, vaikken ollut ikinä tajunnut, miksi se keräili lintukorviksia, ja me riideltiin aika paljon. Mä tiesin, että Katri oli ihastunut muhun, mutten nähnyt sitä ystävää kummempana ennen kuin pullo käski sen suudella mua yhdissä bileissä. Katrin kanssa pussaileminen oli ollut viisitoistavuotiaan Nuutin mielestä niin luontevaa ja kivaa, että päädyin sen kanssa sylikkäin lähes aina, kun siihen oli mahdollisuus, vaikka olin ollut edelleen Meijun kanssa yhdessä. Meiju sittemmin heitti mut elämästään löydettyään jonkun vitun seurakuntanuorien Gabrielin, ja mä menin yhteen Katrin kanssa. Kaikki voitti, paitsi Katri.