Katrin lyhyet kynnet oli lakattu vuoroin mustalla ja punaisella. Se naputti sormiaan bissetuoppia vasten musiikin tahdissa, ja katseli tylsistyneenä ympärilleen. Mä puoliksi makasin meidän loosissa, ja dippasin nachoja salsaan. Baarissa olevat ihmiset pystyi laskemaan kahden käden sormin. Tanssilattiakin oli autio, mutta toisaalta kello oli vasta yksitoista.
"Mun pitäisi saada vielä yksi äikänkurssi tehtyä, ja siihen pitäisi lukea joku klassinen teos", Katri sanoi, ja vei tuopin huulilleen, "Mä voin varmaan lainata sun hyllystä jotain?"
"Joo", mä vastasin katsoen tuoppia, johon oli jäänyt jälki Katrin verenpunaisesta huulipunasta. Tuntui oudolta viettää aikaa Katrin kanssa kahdestaan koulun ulkopuolella. Viimeiset kaksi vuotta Jasu oli ollut aina mukana, mutta nyt sillä oli ollut töitä. Eikä se ollut vielä täysi-ikäinen.
"Aiotko sä pitää tuparit?" Katri kysyi, ja otti itsekin yhden nachon pahvilautaselta. Mä kohotin olkiani.
"Eikö ne olisi pitänyt pitää sillon kun mä muutin?"
"No mitä vitun väliä sillä on, milloin ne olisi pitänyt pitää", Katri virnisti. Sen nacho oli kukkuroillaan salsaa, ja se otti käteensä toisen maissilastun, johon kauhoi enimmät salsat, ja heitti sen sitten suuhunsa.
"Ei mua kiinnostaisi kutsua ketään muuta kuin sut ja Jasu", mä sanoin.
"Mulla on sulle tuparilahja", Katri paljasti jäljelle jääneelle nacholle, "Enkä mä voi antaa sitä, jos sä et pidä niitä tupareita."
Mä kohotin kulmiani yllättyneenä. Katri katsoi mua ovelan näköisenä, ja haroi mustia, kiiltäviä pidennyksiään sormillaan.
"No kai se on sit pakko", mä totesin, ja Katri näytti tyytyväiseltä. Baaritiskillä seisoi pari tyttöä, jotka mä tunnistin meidän lukiosta. Lyhyimmällä niistä oli söpöt, lyhyeksi kynityt hiukset, ja valkoinen, ohut poolopaita, jonka läpi mä erotin sen nännikorut.
"Mikä tuon blondin nimi oli?" mä kysyin, ja Katri nojasi pöydän yli nähdäkseen, ketä tarkoitin. Tyttö näpytti tekstaria, ja sen androgyyneilla kasvoilla oli mietteliäs ilme.
"Siis se oli joku tätimäinen. Ulla? Ursula? Joku semmonen", Katri sanoi, ja katsoi sitten mua muka-huolettomasti, vaikka näin tilanteen ärsyttävän sitä. "Nappaisko?"
Ennen kuin mä ehdin vähättelevästi kohauttaa harteitani, joku iski viskilasinsa meidän pöytää vasten.
"No mut hei, tuttuja!" Cassu sanoi ilahtuneena, ja mä vajosin vähän syvemmälle makuuasentoon, toivoen että katoaisin pöydän alle. Katri nousi halaamaan niittiseen nahkatakkiin pukeutunutta punatukkaa. Likaisenvalkoisen, printillisen hihattoman alta näkyi harvaa rintakarvoitusta, sekä paksureunainen tähtitatuointi.
"Moi, Lipponen", Cassu tervehti istuutuessaan Katrin viereen ja poimi lautaselta maissilastun. Mä kohotin käteni laiskasti pöydän alta, ja nappasin samalla bissen seurakseni.
"Ootko sä vielä heikossa hapessa?" Cassu virnisti ja kuulin sen äänestä, että se oli jo aika hyvissä. Vaikka mä olin nähnyt Cassun pariin otteeseen koulussa, mä en ollut puhunut sille sanaakaan.
"Paremminkin on mennyt", mutisin nostaessani bissen takaisin pöydälle. Cassu naurahti, ja pöydän alle vilkaistessani huomasin, että sen käsi oli Katrin reidellä. Mä vilkaisin Katria, joka vastasi mun katseeseen kulmat haastavasti koholla.
"Kivat nuo sun nenän kyömyt", mä sanoin Cassulle ilottomasti hymyillen. Cassu kosketti nenäänsä, aivan kuin olisi vasta muistanut sen olemassaolon.
"Joo. Musta tuntuu, että nää on tehnyt mun profiilista kiinnostavamman", Cassu sanoi, ja esitteli mulle pehmeää sivuprofiiliaan hämärässä valaistuksessa. Katri pyöritteli silmiään.
KAMU SEDANG MEMBACA
Vitun kaunis
Fiksi Remaja//EVLKL-spinoff, sijoittuu aikaan viisi vuotta ennen En voi luvata ku lumetta-novellin tapahtumia// Sinä yönä mä näin Kuuran mun unessa. Se näytti samalta kuin meidän ensimmäisellä tapaamiskerralla, jolloin mun aivojen serotoniinijärjestelmä oli yhd...
