Vitun kaunis

12.7.2008

Rääkäisy. Raotin valonarkoja silmiäni, ja näin suuren harmaalokin seisovan tasanteella, tuijottaen mua muljahtelevilla silmillään. Sen nokka aukesi välillä korvia raastavaan raakuntaan, mikä sai mun pään jomottamaan entistä pahemmin. Vitun lintu. Mä aloin kopeloida unisena ympäristöäni, toivoen, että löytäisin jotain, millä voisin heittää lokkia, mutta yllättäen mun käsi osui johonkin varsin farkkuiseen ja hengittävään. Käännyin toiselle kyljelleni, ja huomasin katsovani Jasua, joka makasi mun vieressä selällään, silmät suljettuina, reppu tyynynä päänsä alla. 

Mun lihakset oli kipeät kylmästä ja kovasta nukkuma-alustasta, mutta yritin silti nousta istumaan. Aurinko kurkisti vaaleiden pilvien välistä, mä en pystynyt avaamaan kunnolla silmiäni, tuuli pörrötti mun jäykkiä hiuksia, ja me oltiin useita metrejä maanpinnan yläpuolella. Miten vitussa me oltiin tänne katolle eksytty? 

"Hei, Jasu", mä sanoin käheästi, ja ravistin nukkuvan pojan hartiaa. Jasun luomet värisivät ja suusta pääsi pieni murahdus, mutta se oli edelleen sikeässä unessa. Lokki päästi ilmoille uuden sulosoinnun. Se tapitti mua pää kallellaan, aivan kuin odottaen jotain. Mä vastasin sen katseeseen, toivoen, että se ymmärtäisi häipyä. Lintu rääkäisi taas.

"Mitä sä haluat?" mä ärähdin, ja lintu ravisteli siipiään, irrottamatta katsettaan musta. 

"Puhutko sä yksiksesi?" 

Jasun ääni oli myöskin tavallista käheämpi. Se hieraisi kasvojaan, ja päästi matalan voihkaisun noustessaan istumaan. Mä käänsin katseeni takaisin katon reunalle, mutta lokki oli poissa. Jasun niskat rutisivat, kun se käänteli päätään, ja pyöritti leveitä hartioitaan. Sen tummat hiukset olivat sekaisin, ja mustaan neuletakkiin oli ilmestynyt useampi, tupakan polttama reikä. 

"Miksi me ollaan täällä?" mä kysyin, ja Jasu rypisti otsaansa mietteliäänä, samalla kun yritti totuttaa silmiään kirkkaaseen päivänvaloon. 

"Mä taisin haluta tänne, koska mulla oli niin korkealentoinen olo", Jasu totesi virnistäen, ja kohdisti sitten tumman katseensa muhun. Se oli intensiivinen ja vähän pistävä, mikä sai mut melkein hätkähtämään. 

"Muistatko sä eiliseltä mitään?" Jasu kysyi, ja painoi leuan kämmentään vasten kuin tylsää luentoa kuunteleva oppilas. Mä muistin pullonpyörityksen, pilven polttamisen... Mun oli pakko puristaa silmäni kiinni, pääkipu tuntui pahenevan asian ajattelemisesta. Mä olin lähennellyt Katria. 

"Voi vittu", mä mutisin. Olin varma että suljettujen luomieni takana Jasu nyökytteli. 

"Miksi?" Jasu huokaisi, ja pettymys sekä kyllästyminen kaikuivat sen äänestä, "Tää ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun sä vaan yhtäkkiä alat kusta tällä tavalla sun asioiden päälle. Ja vielä vedät Katrin siihen mukaan."

Mä olin pettänyt Kuuraa, ja se tuntui helvetin pahalta. Tuntui kuin mun vatsaan olisi päässyt ampiaisparvi, jotka pistelisi mun suolen seinämiä. Mä olin tosiaan kussut kaiken päälle, ja vain siksi, ettei se ollut vastannut parin tunnin sisällä mun viestiin. Kaivoin puhelimen kankein sormin mun farkkujen taskusta, ja mun suusta pääsi parahdus. Kuura oli vastannut: 

Iskä pakotti mut sen työporukan kanssa syömään. Ruoka oli vitun hirveää, enkä mä päässyt lähteen sieltä ennenku isäkin halusi, koska sillä oli hotellihuoneen avain, ja mun puhelin oli täällä. Oisin miljoona kertaa mieluummin siellä sun kanssa, merikin on ihan perseestä kun se on haalistanut mun hiukset. Ikävä :( <3

Mä halusin heittäytyä katon reunan yli. Kunpa Kuura olisi ohittanut mun viestin täysin, niin mä olisin voinut pitää tekoani edes jotenkin oikeutettuna. Kännissä ja pilvessä se oli tuntunutkin siltä, nyt mua lähinnä hävetti ja vitutti.