Istuin Niallin kanssa tuon olohuoneessa kiusallisuudessa hiljaisuudessa. Odotin hänen avaavan suunsa ja selittävän minulle kaiken. Ymmärrän, että hänen täytyy miettiä mitä sanoisi, mutta tämä hiljaisuus tosissaan ahdistaa minua. En ole vihainen hänelle, en ollenkaan. Olen vain hieman... Yllättynyt? Kaiken aikaa olen luullut, että Niallilla olisi tyttöystävä. Mutta ei. Tulen hänen luokseen juuri, kun tuo on lopettanut intiimin hetkensä pojan kanssa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että Niall olisi homo. Ehkä hän saattaisi jopa ymmärtää minua paremmin.
Huomaan edessäni istuvan blondin avaavan suunsa, kuin sanoakseen jotain, mutta sulkee sen kuitenkin epäröiden.
"Niall?" huokaisen tuhraantuneena. Hän katsoo minua todella ahdistuneen näköisenä, joten yritän hymyillä hänelle pienesti, että tuo rentoutuisi hieman. Hän vetää syvään henkeä ja avaa jälleen suunsa sulkematta sitä.
"Okei... Mä en tiedä mistä mun pitäisi aloittaa..." Niall sanoo raapien niskaansa hermostuneena.
"Hei se olen vain mä. Ei sun tarvitse jännittää", luon tuolle lempeän katseen ja hän rentoutuu entistä enemmän.
"Okei öhh... Mä seurustelen Zaynin kanssa, joka tarkoittaa että mä olen homo. Oon tosi pahoillani että en oo kertonu tästä aikasemmin, en edes Harrylle vaikka hän onkin mun paras ystävä", tuo kertoo. Nyökkään hänelle ymmärtäväisenä.
"Joskus vuosi sitten mä aloin miettimään, että tykkäänkö mä pojista vai tytöistä. Sitä ennen mä olin varma, että olisin täysin hetero. Sä varmaan muistat sen mun entisen tyttöystävän? Amyn? Jossain vaiheessa meidän suhdetta mä huomasin, että mä en tunne mitään sellaista häntä kohtaan. Tottakai mä rakastin Amya, mutta en sillä tavalla miten mun olisi pitänyt hänen poikaystävänä. Me sitten erottiin sen takia, kun Amy kertoi tykkäävänsä tytöistä. Sen seurauksena mäkin aloin miettimään omaa seksualisuuttani. Mä halusin kokeilla, että miltä musta tuntuisi olla pojan kanssa. Sitten mä tapasin Zaynin joskus puoli vuotta sitten ja yhtäkkiä mä tajusin olevani rakastunut", viimeisen lauseen aikana onnellinen hymy oli noussut tuon huulille. Yhtäkkiä tajusin, että minäkin hymyilin. Olen niin onnellinen, kun hän on löytänyt jonkun itselleen.
Löysin paljon yhtäläisyyksiä itsessäni ja Niallin kertomassa tarinassa. Suuteleminen Avan kanssa tuntuu aivan eräiltä, kuin Harryn kanssa. Avan kanssa se tuntuu enemmän siltä, että suutelisi parasta ystäväänsä. Harryn kanssa taas on aivan erilaista. Tuntuu kuin kokonainen perhosparvi lentäisi ympäriinsä vatsassani. Mukavan tuntuinen pistely valtasi huuleni, kun suutelin häntä. Minusta ei ole koskaan tuntunut niin ihanalta, kuin silloin. Mutta minä idiootti pyysin häntä lähtemään.
"Niall mä ymmärrän sua enemmän kuin uskotkaan. Sä et tiedäkään kuinka onnellinen mä olen sun ja Zaynin puolesta", hymyilen tuolle ja näen kuinka helpottunut hän on sanoistani.
"Mä pelkäsin koko ajan kertoa tästä teille". Katson häntä kysyvästi ja tuo kohauttaa vain olkiaan.
"Ehkä mä vaan ajattelin että kaikki muuttuis meidän välillä. Että teitä alkaisi ahdistamaan mun seura. Tai että te ette hyväksyisi mua ja pahimmassa tapauksessa jättäisitte mut", hän kertoo hiljaa. Niall ei koskaan itke, joten ihmettelin todella, kun huomasin kyyneleen vierivän tuon poskea pitkin alas ja lopulta tippuen hänen paidalleen. Asetin käteni hänen selälleen ja silittelin sitä pienesti. Hän ei nostanut katsettaan vieläkään, joten vedin tuon halaukseen.
"Niall me ei koskaan tehtäisi sulle mitään semmosta. Sä olet meidän paras kaveri", kuiskaan hänen korvaansa ja saan vastaukseksi vain pienen ilon naurahduksen. Istumme siinä hetken aikaa halaten toisiamme ja keinuen pienesti puolelta toiselle, kunnes Niall liikahtaa hieman päästäkseen pois.
"Kiitos Louis", hän sanoo pyyhkien melkein kuivuneita kyyneliä pois poskiltaan. Kohotan toista suupieltäni hymyilevästi ja hymähdän. Hiljaisuus valtaa jälleen suuren talon, mutta tällä kertaa se ei ole kiusallinen. Käännän katseeni seinällä olevaan kelloon ja huomaan sen näyttävän kahdeksaa. Ehkä minun olisi parempi olla hiljaa Harrysta, ainakin siihen asti että olen saanut puhua hänen kanssaan kahdestaan. En kyllä tiedä milloin olisin siihen valmis, mutta minun täytyy tehdä se kuitenkin jossain vaiheessa.
"Mun täytyy varmaan nyt lähteä", sanon nousten ylös sohvalta. Niall nyökkää tehden saman perässä ja kävelemme eteiseen. Kyykistyn alas, jotta saisin mustat Vans merkkiset kengät jalkaani.
"Louis?" kuulen kysyvän sävyn hänen puheessaan. En katso häntä, mutta mumisen tuolle merkiksi jatkaa.
"Eikö sulla ollut jokin asiakin miksi sä tulit tänne?" hän kysyy. Sydämeni pysähtyy hetkeksi. Luulin, että tuo olisi jo unohtanut koko jutun. Nousen ylös, kun olen saanut sidottua kenkäni ja otan takkini pois naulakosta.
"Ei se ollut mitään hirveän tärkeää. Se voi odottaa. Ja sitä paitsi, mun täytyy itse vähän miettiä sitä vielä", kerron ja Niall puristaa huulensa yhteen suoraksi viivaksi nyökäten minulle.
"Ymmärrän. Ja hei, kiitos vielä kerran", hän lausahtaa ja halaamme nopeasti, kunnes lähden. Ulkona on jo todella pimeää, eikä tällä tiellä ole katulamppuja. Kylmä tuuli puskee vasten kasvojani ja vedän takkini vetoketjun niin ylös, että se peittää osan kasvoistani.
Laitan paljaat kädet taskuihini ja jatkan matkaani. En ole päässyt melkein edes pois ystäväni pihasta, kun näen tutut kasvot. Ei kai taas hän?
Heiiii tässä uus luku ja vieläpä tän vuoden puolella! Jos hyvin käy niin tulee toinenki vielä vuonna 2016 ;) kiitos oikeesti tosi paljon niistä ihanista kommenteista siihen edelliseen lukuun(jonka nyt kyllä oon varmaan poistanu)❤❤❤ siis ne sai mut oikeesti todella hyvälle tuulelle ja oikeesti itku ihan tuli niitä lukiessa❤❤ en voi kiittää teitä tarpeeks että ootte mun tukena, mutta kiitos nyt kuitenkin❤❤❤❤❤❤❤❤❤
YOU ARE READING
I Want To Feel Your Love ~ L.S
Fanfiction"Sä tulet vielä satuttamaan mua" "Mä tiedän" Harry ja Louis ovat tunteneet pienestä asti. He ovat aina olleet todella hyviä ystäviä, puolustaneet ja tukeneet toista. Pian heidän elämässään tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken. Tää on mun eka Larry t...
