Luku 54.

437 51 124
                                    

Maanantai oli jälleen saapunut masentamaan kymmeniä, jopa satoja oppilaita koulussani, minua lukuunottamatta. Olin luultavasti ainoa, joka nautti koulusta. Pari viikkoa sitten olisin nauranut kyseiselle ajatukselle, mutta koko viikonlopun olin odottanut koulun alkua, sillä näkisin Harryn pitkästä aikaa. Tuo oli ollut koko viikonlopun Jessican kanssa, joten nyt oli minun vuoroni viettää hänen kanssaan aikaa.

Suljin kaappini oven lukiten sen ja kävelin lähimmälle vapaalle penkille istumaan selaten samalla instagramia. Vastaan tuli koko ajan vain enemmän puolialastomien naisten kuvia, jotka eivät niinkään miellyttäneet minua. Olihan se nyt päivänselvää, miksi. Tykkäsin kuitenkin jokaisesta, koska ne olivat koululaisteni kuvia ja tiesin, kuinka yksikin tykkäys sai ihmisen paremmalle tuulelle.

Tunsin jonkun istuvan viereeni ja ajattelin sen aluksi olevan Liam tai Niall, joten en huomioinut henkilöä. Tuo selvästikin katsoi minua, joka oli hieman ahdistavaa. Jatkoin silti puhelimeni räpläämistä. Kun tuttu miehinen tuoksu kantautui nenääni, joka ei kuulunut kahdelle edellä mainitulle ystävälleni, nostin pääni välittömästi ylös ja käänsin katseeni henkilööni. Hymy nousi molempien huulille ja levitin käteni halatakseni tuota.

"Harry!" huudahdin aivan liian innoissani.

"Hei Louis, mullakin on ollut ikävä sua. Voitko nyt irrottaa kätesi musta, koska joku voi nähdä", Harry naurahti.

Nojasin taaksepäin ja hymyni hyytyi pelottavan nopeasti. Katsoin tuota ihmeissäni ja jopa hieman vihaisesti.

"Mistä lähtien halaaminen on ollut kiellettyä?" kysyin.

Ristin käteni rinnalleni ja kohotin kulmiani. Nyt puolestaan Harry katsoi minua hämmästyneenä ja naurahti. En tehnyt elettäkään hymyilläkseni ja tuo huomasi sen. Harryn hymy katosi ja hän pudisteli päätään. Minun mielestäni tässä ei ollut mitään hauskaa.

"Oikeasti Louis et sä tuommoisesta voi suuttua. Mä en vaan halua, että muut luulee meistä mitään."

"Sä et ole tosissasi. Halaamisessa ei ole mitään väärää ja ei siitä voi luulla yhtään mitään. Itseasiassa se on epäilyttävämpää, että me ei yhtäkkiä edes voida halata niin kuin ennen", selitin.

En todellakaan aikonut antaa periksi tässä asiassa. Tiedän, että saatoin hieman ylireagoida, mutta en voi sille mitään.

"Ihan sama. Mä en haluaisi riidellä juuri nyt, joten anteeksi", Harry huokaisi.

Katsoin häntä hetken aikaa siristäen silmiäni, kunnes nyökkäsin. Tajusin vasta nyt, että jännitin lihaksiani, joten otin hieman paremman asennon ja hengitin muutaman kerran syvään.

"Minkälainen viikonloppu Jessican kanssa oli?" kysyin keventäen tunnelmaa.

"Suoraan sanottuna täyttä helvettiä", Harry naurahti. "Olisin mielummin ollut sun kanssa."

"Mä tiedän", virnistin

"Voi luoja, sulla ei ole aavistustakaan, kuinka paljon mä haluaisin suudella sua", tuo kuiskasi vihjailevasti.

"No suutele sitten", sanoin ajattelematta sitä kahteen kertaan.

"Sä tiedät, että mä en voi."

Äskeinen ärtymys palasi vallaten lähes koko kehoni ja liikahdin kauemmas Harrysta. Suljin silmäni huokaisten hetkeksi, huokaisin ja avasin ne taas.

"Mitä?" hän kysyi.

"Mitäköhän?"

"Louis älä taas aloita..." Harry yritti sanoa, mutta keskeytin tuon.

"Älä itse aloita! Oikeasti sun pitäisi herätä sun unestasi ja myöntää edes itsellesi olevasi homo!" huutokuiskasin.

"Ole hiljempaa", tuo sanoi hätääntyneenä.

I Want To Feel Your Love ~ L.STempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang