Olin jo alkamassa huutamaan, kunnes joku peitti suuni. Olin selin henkilöön, joten en nähnyt kuka hän oli. Pian tuo kuitenkin työnsi minut puuta vasten, joten näin henkilön kasvot. Nainen piti käsiään ympärilläni, jotta en pääsisi livahtamaan. Hän oli ahdistavan lähellä ja katsoi minua ylimeikatuilla ruskeilla silmillään. Hän oli ottanut jo kätensä pois suuni edestä, mutta en saanut mitään sanottua.
"Hei Louis", nainen sanoi ja puraisi huultaan niin, että osa tämän kirkkaan punaisesta huulipunastaam hinkkautui pois.
"Kuka sä olet ja miten vitussa sä tiedät mun nimen?", kysyin hieman peloissani.
"Tottakai mä tunnen sut, Louis. Mä olen halunnut sua kauan ja nyt mä voin vihdoin toteuttaa mun rajut fantasiat sun kanssa. Ja ai niin, mä olen Ida. Muista se, sillä sä tuut huutamaan sitä vielä ja ihan saatanan lujaa", tuo sanoi kuiskaten korvaani ja vahva viinan haju sai minut voimaan pahoin. Vastassani on erittäin humalassa oleva nainen ja silti en saanut edes tönäistyä tuota.
"Hei eikö tuo ole nyt vähän liian kliseinen juttu?" joku kysyi ja käänsin pääni äänen suuntaan. Muutaman metrin päässä seisoi Harry kädet ristissä katsoen toruvasti minua ahdistelevaa henkilöä. Tunsivatko he?
"Joo joo anna meidän nyt olla rauhassa", Ida sanoi.
"Entäpä jos en? Louis ei näytä nauttivan sun seurasta", Harry sanoi ja tuli muutaman askeleen lähemmäs.
"Kaikki nauttivat mun seurasta", Ida sanoi nauraen kovaan ääneen.
"Ida..." Harry läheni naista ja katsoi tätä varoittavasti. Ida nosti kätensä ilmaan antautumisen merkiksi ja livahdin nopeasti Harryn taakse.
"Nähdään pupu", Ida sanoi huorahtavasti ja vinkkasi minulle silmää poistuen paikalta. Harry naurahti hieman tuon sanoille kääntyen minua päin.
"Kiitos Harry, mä pelkäsin jo että hän raiskaa mut", sanoin ja tuo revähti nauruun. Katsoin häntä kysyvästi.
"No miksi sä et sitten tönäissyt häntä pois? Et sä niin heikko nyt kuitenkaan ole", Harry sanoi ja olin vähällä tönäistä kohta häntä.
"No se ei ole niin helppoa kun on peloissaan", kerroin yrittäen rauhoitella hieman itseäni.
"Peloissaan? Voi jumalauta sun kanssa ei tuommoista huoraa kannata pelätä vaikka vähän aineissa onkin", Harry sanoi. Viha kuohui sisälläni, mutta en viitsinyt alkaa huutamaan yleisellä paikalla kesken juhlien.
"Joo mä tiesin että susta tulee taas tällainen!" huusin ja lähdin nopeasti kävelemään kohti autoani. Harry kuitenkin pysäytti minut ottamalla kädestäni kiinni.
"Mitä sä oikein tarkoitat?" hän kysyi ja näin aggressiivisuuden puskevan hänen silmistään läpi.
"No tätä! Eilen sä olit todella ystävällinen ja me jopa nukuttiin samassa sängyssä, mutta nyt sä olet tuommoinen paskiainen! Sä et edes yritä ymmärtää ketään!" huudan ja saan muutamia katseita, mutta minua ei kiinnosta tällä hetkellä yhtään mitä muut ajattelevat.
"No anteeksi jos mä olen vain tämmöinen luonteeltani! Mä en vaan voi asialle mitään!" Harry huutaa takaisin.
"Joo hei älä pyytele anteeksi kun et yleensäkään niin tee! Mitä sä edes teet täällä? Miksi sä et ole panemassa vaikka sen sun tyttöystäväsi kaa?" jatkan raivoamistani. Harry katsoo minua hetken hiljaa, kuin asia olisi päivänselvää.
"Mä kuulin sen sun ääniviestin", hän sanoi vihdoin huomattavasti rauhallisemmin. Kallistin vähän päätäni tuolle, sillä en tajunnut asiaa nyt yhtään. Minähän vain pyysin häntä tulemaan tänne, niin kuin Gemmakin teki. Siinä ei ole mitään eroa.
"Sä... sä sanoit siinä että se olisi sulle tärkeää jos mä tulisin tänne..." Harry sanoi hiljaa raapien niskaansa. Olin todella hämmentynyt. En tiennyt että sanani merkitsisivät hänelle enemmän kuin tuon siskonsa, vaikka olenkin vain hänen kaverinsa.
"Harry... mä..." yritin sanoa, mutta tuo keskeytti minut.
"Ihan sama annetaan sen nyt vain olla. Mä olen pahoillani, okei? Jos nyt mentäisiin vaan kotiin", Harry sanoi. Nyökkäsin ja lähdin kävelemään kohti autoani, kunnes Harry jälleen kerran pysäytti minut.
"Sä et aja minnekään humalassa. Mä vien sut nyt teille ja haetaan sun auto huomenna", tuo kertoi. Seurasin häntä ja kiersin auton toiselle puolelle päästäkseni pelkääjän paikalle. Matka oli pitkä ja kiusallisen hiljainen. Katselin ikkunasta ulos ohimeneviä katulamppuja, kunnes tajusin olevani Harryn pihalla. Hyppäsin pois ja kiitin kyydistä, mutta Harry ei vastannut vaan lähti kävelemään kohti ulko-ovea. Olin itsekin kääntymässä omaan pihaani, kunnes jokin päässäni kielsi minua.
"Harry?" sanoin, kun tuo oli jo avaamassa ovea. Hän kääntyi ympäri ja katsoi minua kysyvästi vain kuun valaistessa tuota
"Mä mietin että... tai siis voisitko sä tulla meille yöksi?" kysyin. Näin hymyn yrittävän tulla Harryn kasvoille, mutta hän esti sen.
"Musta tuntuu että mun olisi paras vaan mennä omaan kotiini", tuo sanoi ja meni sisään sulkien oven perässään.
Syyttäkää mun kaveria että en julkassu jo eilen tätä... mutta joo kiitos ihanista harvoista kommenteista, ne on varmaan ainoita asioita jotka saa mut hymyilemään :)
BINABASA MO ANG
I Want To Feel Your Love ~ L.S
Fanfiction"Sä tulet vielä satuttamaan mua" "Mä tiedän" Harry ja Louis ovat tunteneet pienestä asti. He ovat aina olleet todella hyviä ystäviä, puolustaneet ja tukeneet toista. Pian heidän elämässään tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken. Tää on mun eka Larry t...
