Luku 49.

549 54 155
                                    

🆘Tämä varoitus on rakkaille ystävilleni Saanalle ja Emilialle, jotka ovat hieman herkkiä😊muut voi jatkaa huoletta lukemista🆘

Hymyilin ikkunan toisella puolella seisovalle kiharapäälle. Tuo ei kuitenkaan hymyillyt takaisin, vaan kurtisti kulmiaan. Katsoin Harrya kysyvästi, jonka seurauksena hän katosi pudistellen päätään. Kohautin vain olkiani ja menin sisälle talooni. Asetin edelleen märät kenkäni kenkätelineeseen ja juoksin nopeasti yläkertaan huoneeseeni. Heitin reppuni huoneen nurkkaan ja kaaduin sängylleni makaamaan huokaisten.

Vihdoin sain olla yksin.

Iloni loppui siihen, kun tunsin puhelimeni värisevän takataskussani. Avasin kiinni menneet silmäni ja nostin lantiotani hieman, jotta sain puhelimen pois. Soittaja oli Harry, joten käänsin pääni automaattisesti ikkunaan päin. Harry istui sängyllään ilmeettömänä katsellen minua. Kohotin kulmiani kysyvästi ja tuo osoitti puhelintaan, jotta tajuaisin vastata hänelle.

"Mitä?" kysyin painettuani vihreää ympyrää näytölläni.

"Miksi sä olit Johnin kanssa?" Harry sanoi kysyvästi.

"Tunnetko sä hänet?" ignoorasin hänen kysymyksensä.

Näin tuon siristävän silmiään ja painavan kulmiaan alemmas kurttuun.

"Vastaa mun kysymykseen", hän sanoi tuimasti.

Kuulin hänen äänessään epävarmuutta ja pelkoa, mutta päätin sivuuttaa ne. Minua todella vaivasi, miten hän tunsi Johnin. Tuohan kertoi vasta muuttaneensa tänne. Selitin kuitenkin koko jutun Harrylle, sillä hän ei tuntunut saavan mielenrauhaa. Huomasin tuon rentoutuvan hieman, mutta hänen kulmansa menivät silti aina vain alemmas.

"Voisitko sä nyt puolestasi vastata mun kysymykseen?" yritin kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä.

En halunnut juuri nyt mitään riitaa.

"Hän on Liamin serkku."

Mitä? Miten se voisi olla edes mahdollista? Miksi minä en tiennyt tästä mitään? Miksi Liam käyttäytyi siellä bileissä niin törkeästi omaa serkkuaan kohtaan? Ja miten Harry tunsi hänet?

"Miten sä tunnet hänet?" sanoin kysymykseni ääneen.

"Tavattiin vain joskus bileissä. Ei mikään sen ihmeellisempi juttu", kuulin valheen viiltävän Harryn sanoja.

En silti kysellyt enempää, sillä tiesin, mitä siitä seuraisi.

"Mutta pysy kaukana Johnista. Hänestä on vain haittaa", Harry varoitti.

"Miksi?" kysyin ja nousin seisomaan kävellen ikkunan luo.

Harrykin seisoi ikkunansa edessä ja välissämme oli vain noin viisitoista metriä. Kieltämättä halusin hänet lähemmäs minua. Vilkaisin nopeasti vasemmalla puolella olevaan peiliin ja huomasin, että minulla oli vieläkin Johnin vaatteet päällä. Kävelin vaatekaapilleni, josta silti näki vielä Harryn huoneeseen.

"Sillä ei ole mitään merkitystä. Kunhan vain et enää ole tekem..." Harry sanoi keskeyttäen lauseensa. "Louis, mitä sä teet?"

Minulla oli enää Johnin antamat collarit päälläni, joita juuri työnsin pois jaloistani. Painoin puhelimen olkapääni ja poskeni väliin, jotta pystyin käyttämään molempia käsiäni vaatteiden viikkaamiseen. Otin nopeasti mustat farkut, tummansinisen t-paidan ja puhtaat harmaat sukat kaapistani. Kävelin pelkissä boksereissa takaisin ikkunan luo vaatteet kädessäni. Halusin pitää katsekontaktin Harryyn, sillä minun oli helpompi arvioida tuon mielialaa kasvoista kuin äänestä. Hän oli nähnyt minut miljoonia kertoja jopa ilman vaatteita, joten ajattelin tämän olevan ihan normaalia. Aloin hivuttamaan tiukkoja housuja jalkaani Harryn katsellessa minua hieman peloissaan.

I Want To Feel Your Love ~ L.SDonde viven las historias. Descúbrelo ahora