"Sä tulet vielä satuttamaan mua"
"Mä tiedän"
Harry ja Louis ovat tunteneet pienestä asti. He ovat aina olleet todella hyviä ystäviä, puolustaneet ja tukeneet toista. Pian heidän elämässään tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken.
Tää on mun eka Larry t...
"Olen olen. Miksi sä jankkaat tuota koko ajan?" kysyin edessäni istuvalta henkilöltä, jonka olin nähnyt viimeksi viikko sitten. Gemma mutristi suutaan, nojasi taaksepäin ja laittoi kätensä ristiin. Hän selvästi mietti jotain. Olin tullut tänne noin kaksi tuntia sitten. Gemman ilme oli näkemisen arvoinen, kun avasi asuntolan huoneen oven. Aluksi hän oli todella häkeltynyt, sitten iloinen, mutta tajutessaan mielialani, hänkin oli alakuloinen. Kerroin hänelle koko jutun, raivokohtauksista pusuihin. Tuo yritti esittää järkyttynyttä, kun sain kerrottua koko tarinan, mutta se ei vakuuttanut minua. Olen varma, että hän tietää asiasta jotain.
Gemma siirsi pitkät pastellinvioletit hiuksensa korviensa taakse huokaisten kovaan ääneen keskellä pientä kahvilaa, saaden muutamia katseita. Sitten hän laittoi kätensä pöydälle ja laittoi päänsä niiden päälle, maaten osittain pöydällä. Kuulin hänen mumisevan jotain, josta en saanut selvää.
"Mitä?" kysyin ja tuo nosti päänsä siirtäen katseensa minuun. Hiukset olivat sekaisin hänen naamallaan, niin kuin olisi vasta herännyt.
"Ei mitään", hän pudisteli päätään ja selvitti hiuksiaan. "Mä vain mietin... Tai siis... Harry on sanonut... Ähh! En mä tiedä!"
"Tiedätkö sä nyt jotain, mitä mä en tiedä?" kohotin toista kulmaani ja näin kuinka Gemma kävi sisäistä kamppailua siitä, että kertoako totuus, vai valehdella.
"Ehkä", hän sanoi ja mielenkiinto valtasi minut.
"No kerro sitten!" huudahdin lyöden kädet pöytään ja tällä kertaa kaikki katsoivatkin minua. Olen varma, että lennämme kohta ulos täältä, tai ainakin saamme huonon maineen. Se ei kyllä minua haittaa, koska kukaan täältä, Gemmaa lukuunottamatta, ei tunne minua.
"Ehh..." hän mumisi vilkuillen ympärilleen, selvästi yrittäen miettiä, että hyppääkö vieressämme olevan ikkunan läpi pakoon, vai käyttäisikö vain ovea.
"Gemma", sanoin varoittavasti, vaikka halusin olla kärsivällinen. Tiedän, että en saa tietää mitään, jos pakotan hänet siihen.
"Anteeksi Louis. Musta tuntuu, että Harryn pitäisi kertoa itse", Gemma kertoo varovasti. Minun täytyisi saada tietää asia nyt heti, mutta en halua olla epäkohtelias. Nyökkää vain hieman pettyneenä ja näen hänen rentoutuvan. "En kyllä ole siitä varma, että aikooko hän kertoa", tuo sanoo. Toivoni totuuden kuulemisesta laskee koko ajan.
"Ei varmasti aio".
"Eihän sitä koskaan tiedä. Harry jos kuka osaa yllättää", Gemma naurahtaa, saaden minullekin hymyn huulille.
"Se on kyllä totta". Olen onnellinen, että Gemma yrittää aina piristää ja on myötätuntoinen minua kohtaan, koska ne ovat niitä piirteitä, mitä kaipaan parhaalta ystävältäni. Hän laittaa kätensä pöydän yli olkapäälleni rohkaisevasti. Nostan hieman toista suupieltäni ja saan hymyn vastaukseksi.
"Aiotko sä mennä tänään kotiin?" hän kysyy hetken kuluttua kierrellen hiussuortuvaa sormensa ympärillä, nojaten taas taaksepäin.
"Joo. Ei mulla ole mitään järkeä tännekään jäädä, koska mä joutuisin kuitenkin menemään huomenna kouluun", kerron räpläten vaaleansinistä servettiä sormissani. Istumme hetken hiljaa miettien, että mitä sanoisimme. Säikähdän, kun Gemma nousee kovaäänisesti ylös ja juoksee kahvilan poikki ovea kohti. Käännyn hätääntyneenä katsomaan, että mistä on oikein kyse. Näen Gemman roikkuvan jonkun oudon ruskeatukkaisen nuoren miehen kaulassa. Mies kietoo lihaksikkaat kätensä ystäväni ympärille ja kun tuo suutelee Gemmaa, tajuan kuka hän on. Pian he irrottautuvat ja näen, kuinka Gemma kertoo innokkaasti poikaystävälleen jotain, kunnes osoittaa minua. Heilautan kättä tuolle sinisilmäisille miehelle ja hän hymyilee takaisin. Gemma nappaa hänen käsivarrestaan kiinni repien hänet luokseni.
"David tässä on Louis, mun paras kaveri ja Louis, tässä on David", hän selittää pirteästi. David ojentaa kätensä minua kohti ja tartun siitä kiinni ravistaen sitä pienesti. Hän on todella hyvännäköinen etenkin, jos vertaa muihin tämän yliopiston tapaamiini poikiin. He istuvat vastapäätäni ja Gemma alkaa kyselemään poikaystävältään kaikkea, kuin eivät olisi tavanneet aikoihin, vaikka todellisuudessa he olivat kuulemma nähneet tänä aamuna.
"Gemma?" sanon keskeyttäen kiivaan juttutuokion. Tuo kääntyy minua kohti katsoen kysyvästi, Davidin tehden samoin.
"Niin?"
"Mun pitäisi varmaan lähteä, koska alkaa tulla jo myöhä", selitän tuolle. Hänen suupielensä laskeutuvat ja kulmat kurtistuvat.
"Onko sun ihan pakko? Tai siis sähän voisit jäädä tänne yöksi ja lähtisit sitten huomenna. Ei se yksi vapaapäivä haittaa", Gemma anelee räpyttäen pitkiä mustaksi värjättyjä ripsiään. Hänelle on aina todella vaikea sanoa vastaan, mutta tällä kertaa en haluaisi alistua hänen tahtoonsa. Katson kuinka tuo leikillisesti ristii kätensä ja katsoo minua anelevasti. "Jooko?" tuo kysyy vielä kerran.
"Okei", sanon vasten tahtoani, mutta ehkä hän onkin oikeassa. Yksi vapaapäivä ei haittaisi. Gemma taputtaa innostuneena käsiään yhteen ja suutelee poikaystäväänsä poskelle. Olisipa minullakin joku, jonka kanssa voisin pussailla.
Ihana just nyt tekee mieli kirjottaa, ku ei oo hirveesti aikaa. Kiitos kuitenkin TODELLA paljon ihanista kommenteista ja voteista. Ja sitten vielä, jos joku ei muistanut, niin jossakin luvussa mainittin tosta Davidista. Kuvittelen sen sitten ihan Joel Adamsin näköseks josta kuva viel tossa.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
