Noin 2 kuukautta myöhemmin.
Olin pitkästä aikaa onnellinen ja sain tuntea itseni hyväksytyksi hänen seurassaan. Pystyin vihdoin olemaan se, kuka minä olen, eikä minun tarvinnut esittää mitään kenellekään. Tärkeintä kuitenkin oli, että hän rakasti minua ja itseään sellaisena kuin on.
Hän oli täydellinen minulle.
En voisi luvata, että juttumme kestäisi ikuisesti, sillä koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällä hetkellä kaikki kuitenkin näytti kirkkaalta ja selvältä, tiesin haluavani viettää loppuelämäni hänen kanssaan ja olin valmis tekemään kaikkeni, että niin kävisi.
Ensimmäinen kokonainen viikonloppu tänä vuonna, jota oli kulunut vasta 6 päivää, oli aluillaan. Koulu oli alkanut tämän viikon maanantaina melkein heti uudenvuoden jälkeen ja oppilaiden katseista näki, että he eivät olleet siihen vielä henkisesti valmiita. Onneksi en ollut itse juonut juhliessani ollenkaan, sillä halusin muistaa jokaisen tapahtuman siltä päivältä. Se päivä oli valehtelematta yksi elämäni parhaimmista.
Kello soi merkiksi siitä, että perjantain viimeinen tunti oli loppunut ja minä olin vapaa lähtemään kotiin. Pakkasin kirjat nopeasti reppuuni ja otin aina vain suurempia askeleita, mitä lähemmäs luokan ovea tulin. Painoin kahvan alas ja syöksyin käytävälle lähtien suunnistamaan kaappini luokse.
"Louis", tuttu, hieman korkeahko ääni kuului takaani.
Käännyin ympäri ja näin Chasen hymyilevän minulle lempeästi. Hän seisoi odottavasti paikallaan, niinkuin minäkin, kunnes tuo lähti kävelemään minua päin. Kun Chase oli päässyt luokseni, virnistin ja otin häntä tapani mukaan kyljistä kiinni ja painoin tuon itseäni vasten yhdistäen huulemme. Suudelma jäi lyhyeksi, mutta se oli sitäkin ihanampi.
"Mä en malta odottaa, että pääsen teille tänään yöksi", Chase sanoi pitäen minusta kiinni ja vinkkasi silmäänsä.
"Meidän talo tyhjenee kuuden aikaan ja sen jälkeen me voidaan olla ihan rauhassa", sanoin vihjailevasti pienesti hymyillen.
Chase nosti katseensa koulun katon rajassa olevaan seinäkelloon ja käänsi sitten päänsä hieman haikeana minuun päin. "Mun täytyy nyt lähteä liikuntatunnille. Mene sä nyt lepäämään kotiin, sillä illalla se ei ole enää mahdollista", tuo lausahti ja pervo virne tuli hänen kasvoilleen.
Odotin jokainen hetki niitä kolmea pientä sanaa hänen suustaan, sillä kumpikaan meistä ei ollut sanonut niitä vielä toiselle. Kun ensimmäisen kerran sanon rakastavani häntä, tahdon sen hetken olevan täydellinen. Se hetki olisi tänä iltana. Olin siitä täysin varma.
Naurahdin läpsäisten häntä hellästi käteen ja painon nopean suukon tuon huulille, kunnes päästin poikaystävästäni irti ja kiirehdin kaapilleni. Heitin ylimääräiset kirjat pois repustani, nappasin takkini ja suljin oven lukiten sen samalla. Kävelin portaat alas ja saapuessani ensimmäiseen kerrokseen katseeni kiinnittyi välittömästi vasemmalla puolellani tolppaa vasten nuoleskelevaan pariin. Jatkoin matkaani pitäen katseeni edelleen näissä kahdessa henkilössä, joista toisen tunnistin Jessicaksi. Hän oli selvästi päässyt vihdoin yli Harrysta. Niin olin minäkin.
En ollut puhunut tuolle kyseiselle pojalle sen jälkeen, kun lähdin sairaalasta. Harry selvästi vältteli minua ja en kiellä ettenkö itse välttelisi häntä. En usko, että välimme voisi korjaantua millään tavalla, vaikka kuinka paljon haluaisin olla tuon ystävä kaikesta huolimatta. Minähän kuitenkin rakastin häntä silloin ja hän rakasti minua, se vain ei ollut tarpeeksi. Meidän molempien olisi pitänyt tehdä uhrauksia toistemme eteen, mutta niin ei käynyt. Suhde minun ja Harryn välillä oli jotain ainutlaatuista, eikä minun ja Chasen juttu voisi mitenkään korvata sitä.
أنت تقرأ
I Want To Feel Your Love ~ L.S
أدب الهواة"Sä tulet vielä satuttamaan mua" "Mä tiedän" Harry ja Louis ovat tunteneet pienestä asti. He ovat aina olleet todella hyviä ystäviä, puolustaneet ja tukeneet toista. Pian heidän elämässään tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken. Tää on mun eka Larry t...
