I Want To Feel Your Love ~ L.S

Luku 11.

Pian koittikin jo perjantai. Viikko oli sujunut muutamaan edelliseen viikkoon verrattuna todella hyvin. Tänään minulla olisi treffit Avan kanssa, jonne Harry ja Jessica tulisi mukaan. Vastustin aluksi ajatusta, että Harry ottaisi tyttösytävänsä mukaan, mutta muuten hän ei olisi tullut ollenkaan ja silloin en olisi selvinnyt. En tiedä miksi, mutta aina kun olen Harryn seurassa, rentoudun ja tunnen oloni erittäin turvalliseksi. Jokin uusi, mutta silti niin tuttu ja mukava tunne on vallannut mieleni, lähes koko kroppani. En vain tunnista sitä.

•••

Seison kokovartalopeilini edessä pidellen paitoja käsissäni. En todellakaan tiedä että mitä laittaisin päälleni. Harry istuu sängylläni tylsistyneenä räpläten puhelintaan. Hänen mielestään pelkkä t-paita ja mustat farkut ovat tarpeeksi, mutta minulle se ei riitä, kun on kyse ihastuksestani.

"Laita nyt vaan joku paita. Meille tulee kohta kiire", Harry valittaa takanani. Huokaisen turhaantuneena ja käännyn katsomaan häneen.

"Ensinnäkin, mä en voi laittaa 'vain jotain paitaa' koska mä olen menossa treffeille ja toiseksi, meillä on vielä yli tunti aikaa", sanon ja alan tonkimaan vaatekaappiani.

"Ihan sama. Tuu alas kun sä olet valmis" Harry tiuskaisee ja lähtee. Kyllähän se hänen on hyvä sanoa, kun tuo näyttää aina yhtä hyvältä. Hetken tongittuani löydän sen mitä olen etsinyt. Viininpunainen pitkähihainen kauluspaita. Ja sitä ei tarvitse edes silittää. Laitan sen päälle kokeillakseni, että mahtuuko se vielä päälleni. Huokaisen helpotuksesta että se oli sopiva. Vaihdan collarini mustiin tiukkoihin farkkuihini, sillä ne korostavat todella hyvin takapuoltani, ainakin omasta mielestäni.

Hyppelen kevyesti portaat alas ja yritän etsiä Harrya, mutta häntä ei näy missään.

"Harry?" huudan pienesti.

"Niin?" kuuluu pienen hetken päästä ja lähden kohti keittiötä. Siellä hän istuu, pöydän ääressä jutellen Lottien kanssa, niinkuin yleensä. Hän oli pienempänä todella ihastunut Harryyn, mutta jossain vaiheessa se tyssäsi kuin seinään. He molemmat kääntyvät katsomaan minua.

"Onko tämä hyvä? Vai onko se liian hieno?" kysyn ja pyöröhdän ympäri. Kumpikin tuijottavat minua eivätkä sano mitään.

"Vau..." Harry sanoo hetken päästä.

"Eli siis tää on ihan kauhea", sanon hieman pettyneesti. Ja olen jo kääntymässä ympäri mennäkseni huoneeseeni etsimään jonkun uuden paidan, mutta Lottie yskähtää hieman ja tönäisee Harrya.

"Ei ei... Tuo on todella hyvä", Harry sanoo ja jatkaa tuijottamistani. Nostan toista kulmaani, sillä tiedän että tuo valehtelee. Näytän ihan kauhealta tässä paidassa, mutta he eivät vain viitsi sanoa siitä minulle. Mutta ei minulla ole parempaakaan paitaa, joten joudun tyytymään nykyiseen. Hymyilen pienesti Harrylle kiitollisuuden merkiksi ja istun heidän seuraansa.

"Pitäisköhän meidän mennä jo?" kysyn pienen hiljaisuuden jälkeen. Harry ei vastaa mitään, vaan tuijottaa käsiään jotka lepäävät pöydän päällä.

"Harry?". Tuo ei vastaa vieläkään.

"Harry!" korotan ääntäni ja tönäisen häntä pienesti olkapäähän.

"Mitä? Onko teidän pakko töniä mua koko ajan?" tuo huudahdtaa niin, että Lottie on tukehtua leipäänsä.

"Rauhotu Harry", sanon ja yritän vetää hänet takaisin istumaan. "Mikä sulla on?".

"En mä tiedä. Ehkä mua vaan... Hermostuttaa?".

"Hermostuttaa? Sua? Mä luulin et mua pitäis hermostuttaa, ei sua", sanon ja naurahdan hieman. Tuo vain kohauttaa olkiaan ja katsoo puhelintaan.

"Ehkä meidän tosiaankin pitäis mennä". Nyökkään ja lähden kohti ulko-ovea.

"Harry, odotatko vähän? Mulla on sulle asiaa", Lottie sanoo ennenkuin olemme lähteneet keittiöstä. Harry nyökkää vastaukseksi ja menee siskoni luo.

"Mä menen jo autoon oottamaan", sanon tajutessani heidän haluavan puhua kahdestaan. Harry heittää minulle autoni avaimet tämän vieressä olevalta lipastolta. En tiedä että mitä he oikein salailevat, mutta aijon ottaa siitä selvää.

Sanoisinko että perseestä.