Luku 45.

396 55 228
                                    

Harry

Raotin silmiäni hieman, mutta en nähnyt mitään ympärilläni. Huone jossa makasin tällä hetkellä, oli todella pimeä. Ainoa asia jonka tiedostin, oli vieressäni tuhiseva ihminen. Hetken aikaa luulin sen olevan Louis, kunnes aloin pikkuhiljaa hahmottamaan henkilöstä naisellisia muotoja. Tunsin viileän ilman laskeutuvan alastoman vartaloni päälle, saaden minut pieneen paniikkiin. Silmäni alkoivat tottumaan pimeyteen ja tunnistin huoneen olevan Jessican.

Katsoin uudelleen tyttöä vieressäni, joka oli huoneen omistaja. Jessica makasi selälleen peitto valahtaneena vyötärölle asti, paljastaen paljaan ylävartalon. Haukoin henkeäni nousten istumaan.

Louis tappaisi minut.

Se oli ainoa asia, joka päässäni pyöri. Miten ihmeessä minun pitäisi selittää hänelle, että makasin valetyttöystäväni kanssa ollessani kännissä? Voisin aina valehdella tuolle, mutta haluaisin kerrankin olla rehellinen.

Juoksutin pitkiä sormiani takkuisten hiusteni läpi huokaisten. Nousin nopeasti, mutta hiljaisesti ylös sängyltä. Tunsin astuvan puhelimen päälle ja katsoessani sitä tarkkaan, tajusin sen olevan omani. Mielessäni luojaa kiittäen laitoin taskulampun päälle etsien lattialta vaatteitani. Puin ne päälleni ja ryntäsin ulos huoneesta, jonka jälkeen huomasin juoksevani pihalla.

En tiennyt, missä autoni oli. Se oli kuitenkin pienin murheeni tällä hetkellä. Olin pettänyt Louisia. Vaikka emme olleet edes yhdessä, tunsin huonon omatunnon kolkuttamassa päässäni.

Muistikuvat eiliseltä olivat kokonaan poissa. Louisin hyvästeleminen oli viimeisin asia, jonka muistan. Sen jälkeen päässäni näkyi vain mustaa ja sitten heräsinkin Jessican huoneesta, petturina.

Otin puhelimeni pois mustan takkini taskusta ja yritin soittaa Louisille. Minun täytyisi päästä puhumaan hänelle. Jos kertoisin virheestäni heti, minulla voisi olla mahdollisuus saada anteeksi.

Puhelu meni vastaajan, joten yritin uudelleen. Taas. Yritin jälleen, mutta vastaus oli sama. Yritin neljännen kerran, mutta tällä kertaa Louis löi luurin korvaan. Hän siis huomasi minun soittavan.

"Saatana!" huusin.

Kävelin kohti kotiani, kun järkyttävä pääkipu sai miltei silmissäni sumenemaan. Tämä oli ehkä ainoa kerta, kun olin iloinen minun ja Jessican lyhyestä välimatkasta. Tunsin kädessäni olevan puhelimen tärisevän ja automaattisesti katsoin uuden ilmoituksen.

'Älä soita'

Viesti oli Louisilta. Pelko valtasi koko kehoni saaden jokaisen fyysisen kivun katoamaan. Oliko Louis nähnyt minut ja Jessican? Voi vittu.

Lähdin juoksemaan ja saapuessani kahden tutun talon eteen, valitsin vasemmanpuoleisen. Koputin jopa hieman agressiivisesti oveen ja pian minua vuoden nuorempi vaaleahiuksinen tyttö avasi sen.

"Harry? Mitä sä teet täällä kymmeneltä aamulla?" Lottie kysyi unisesti.

"Onko Louis täällä?" kysyin takaisin ignooraten tytön.

Yritin katsella hänen taakseen, jos näkisin etsimäni henkilön.

"En mä tiedä. Hän ei ole tullut koko yönä kotiin" Lottie kertoi hieroen silmiään.

Huokaisin ja lähdin pois jättäen hänet huutamaan taakseni. Tiesin, että käyttäydyin epäystävällisesti, mutta halusin löytää Louisin. Jos oikein muistan, hän sanoi bileissä etsivänsä Liamin ja Niallin. Ehkä jompikumpi heistä tietäisi, missä tuo olisi.

Yritin ensin soittaa Niallille, mutta mitään ei tapahtunut. Etsin Liamin numeron ja helpotuksekseni hän vastasi.

"Missä hän on?"

I Want To Feel Your Love ~ L.SOnde histórias criam vida. Descubra agora