I Want To Feel Your Love ~ L.S

Luku 36.

Louis

Tuttu hien haju leijui ympärilläni kuin usva. Istuin aivan liian valoisassa poikien pukuhuoneessa laittaen sukkia jalkaani. Helvetilliset liikuntatunnit olivat nyt ohi ja olin tavalliseen tapaan viimeinen, koska kukaan muu ei käy suihkussa kuin minä.

En ollut nähnyt Liamia koko aamuna, joten hän on luultavasti taas kipeänä. Se tarkoittaa siis sitä, että viettäisin tämän päivän koulussa yksin, koska Harry varmasti olisi Niallin kanssa. Ei se minua kyllä haittaa, koska olen tottunut olemaan joskus yksikseni.

Herääminen aamulla oli täyttä tuskaa sen jälkeen, kun olin nukkunut vain pari tuntia. Mietin lähes koko yön Niallin tilannetta, minun ja Harryn suudelmaa ja erityisesti sitä, että suutelin tuota takaisin. En taida tuntea itseäni enää. Olen aina eiliseen päivään asti luullut pitäväni tytöistä, mutta kiitos Harryn, mieleni on täysin sekaisin. Niallin kertomuksen jälkeen minulla olisi paljon helpompi hyväksyä itseni homona, mutta en tiedä, että olenko semmoinen. Pidän edelleen Avasta todella paljon, mutta niin pidän Harrystakin, vaikka en haluaisi. Pitääkö Harrykin minusta? Vai kokeileeko hän vain uusia asioita? Ehkä hänkin niin sanotusti 'etsii itseään'. Niin minunkin varmaan pitäisi.

Laitoin penkin alla olevat likaiseksi menneet valkoiset kenkäni nopeasti jalkaani ja nappasin reppuni naulakosta. Tarkistin useaan otteeseen, että kaappini avaimet tulisivat mukaan ja lähdin pukuhuoneesta lukiten oven. Käveltyäni vähän matkaa etsien äidinkielen luokkaa, näen Niallin istuvan puisella penkillä yksin. Hän katsoo surullisen näköisenä eteensä reppu sylissään. Huomaan Harryn istuvan vähän matkan päässä hänestä räpläten puhelintaan erittäin epämukavan näköisessä asennossa. Kävelen Niallin luokse ja istun hänen viereensä.

"Miksi sä et ole Harryn kanssa?" kysyn saaden pojan huomion ja tuo kääntää väsyneen katseensa hitaasti minuun.

"Miksi mun pitäisi?" hän kysyy takaisin hieman loukkaantuneena ja kääntyy katsomaan taas edessään olevaa likaista lattiaa. Mikä ihme tuota vaivaa?

"Ajattelin vain, kun mä näin Harryn matkalla lähtiessäni teiltä ja ajattelin hänen tulevan sun luokse", kerron, mutta Niall pysyy hiljaa. Huokaisen pienesti ja katsahdan taas Harryyn, joka juuri heilauttaa hiuksiaan. Näkisinpä tuon hidastettuna.

"Niin hän tulikin", Niall aloittaa pitäen pienen hiljaisuuden. "Mutta se vierailu ei päättynyt mitenkään hirveän hyvin."

"Mitä sä tarkoitat?" kysyn. Katson Niallia tarkemmin ja huomaan tuon silmien kimaltelevan, kunnes pieni kyynel valuu tuon poskea pitkin tipahtaen hänen mustan reppunsa päälle. Mitä vittua Harry on taas mennyt oikein tekemään.

"Mä kerroin Harrylle", tuo sanoo ja niistää nenäänsä.

"Mitä sitten tapahtui?" kysyn malttamattomana. Harry saisi vielä katua sanojaan.

"Hän ei ottanut asiaa ihan yhtä hyvin kuin sä", Niall sanoo ja uusi kyynel aloittaa matkansa kohti reppua, mutta hän pyyhkäisee sen nopeasti pois.

"Mitä hän sanoi?" Yritän hillitä sisälläni vallitsevan vihan ja pysyä mahdollisimman rauhallisena Niallin takia.

"Sanoi vain jotain että 'vitun homo' ja lähti ovet paukkuen pois", hän kertoo erittäin hiljaisella äänellä. En pysty enää piilottamaan agressiivisuuttani ja nousen nopeasti seisomaan nostaen reppuni penkiltä.

"Harry!" huudan kävellen kohti kyseistä kikkurapäätä, joka nostaa katseensa minuun. Päästyäni Harryn luokse, tönäisen tuota niin, että hän horjahtaa hieman sivullepäin.

"Mitä...?" hän aloittaa, mutta keskeytän hänet.

"Nyt vittu kerrot mitä sä sanoit Niallille!" huudan, vaikka tiedän vastauksen kysymykseeni. Haluan kuulla sen hänen suustaan.