I Want To Feel Your Love ~ L.S

Luku 5.

On kulunut jo melkein kaksi viikkoa siitä kun viimeksi riitelimme. Olen sen jälkeen yrittänyt lähes joka päivä kysyä, että milloin hän ehtisi viettämään aikaa kanssani, mutta joka kerta vastaus on sama. Hänellä on jotain tärkeää Jessican kanssa. Mutta tämä päivä on poikkeus. En jaksa enää edes yrittää. Jos Harrylla ei ole minulle tai muille hänen ystävilleen aikaa, niin turha minun on enää kysellä mitään. Kaksi viikkoa on oikeasti pitkä aika, ainakin sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole elämää, esimerkiksi minulle. Siinä ajassa olen ehtinyt miettimään paljon.

Tätä minä olen pelänny siitä asti kun Harry sai ensimmäisen pusunsa tytöltä läheisessä leikkipuistossa, kun olin 7-vuotias. Pelkäsin, että ystävyytemme pilaisi joku. Joku, joka on Harrylle tärkeämpi kuin minä. Harrylla ei koskaan ollut sitä pelkoa, sillä olin aina epäsuosittu ja hän tiesi, että on minulle tärkein ihminen maailmassa. Ja on edelleen, vaikka emme ole olleet viime aikoina hyvissä väleissä. Olemme kyllä menneet yhdessä Liamin kyydillä kouluun ja moikanneet käytävillä, mutta ruokailu ja vapaa-aika on täysin eri asia. Olen kyllästynyt tähän koko hommaan.

•••

Kävelin pitkin koulun käytäviä Liam vierelläni. Oli perjantai ja enää yksi tunti koulua. Liam kertoi eilisestä illastaan uuden tyttöystävänsä Sophian kanssa. Yritin esittää kiinnostunutta, että en vaikuttaisi epäkohteliaalta. Pian tunsin kun joku hyppäsi selkääni varoittamatta ja otin automaattisesti henkilön jaloista kiinni.

"Moroo!" Niall huusi pirteästi korvaani. Tiputin tämän hellästi maahan ja käännyin halaamaan häntä.

"Eihän sun vielä pitäny tulla?", kysyin hieman hämmästyneenä ja erkaannuin halauksesta. Niallin siis piti olla viisi päivää Irlannissa sukulaistensa luona ja hänen oli tarkoitus tulla kotiin vasta tänä iltana.

"Mun lento peruttiin joten mä jouduin lähtemään päivää aikaisemmin", hän kertoi kun aloimme kävelemään kohti musiikin luokkaa.

"Harmi. No mutta miten sulla meni siellä? Mitä kaikkea sä teit? Oliko siellä kivaa?" kyselin, kun istuimme luokan vieressä olevalle sohvalle.

"Joo ööh... Tapasin sukulaisia ja olihan siellä ihan kivaa..." Niall vastasi hermostuneesti. Pian Niallin kädessä olevaan puhelimeen tuli ilmoitus. En nähnyt tarkasti, mutta huomasin sen olevan viesti joltain. Niallin suupielet kohosivat ennätysvauhtia ylös. En ole koskaan nähnyt häntä noin iloisena yhden viestin takia.

"Keneltä se on?" kysyin ja yritin katsoa, että keneltä viesti oli tullut

"Ömm... Äidiltä", hän vastasi nopeasti ja laittoi puhelimen taskuunsa. Nyökkäsin ja käänsin pääni Liamiin tämän tönäistessä minua hiukan.

"Louis ootko sä oikeasti noin tyhmä? Se on selvästikin se Niallin uusi 'kaveri', jonka kanssa hän on hengaillut viime aikoina", hän sanoi ja käänsi katseensa Nialliin. Käännyin itsekkin nopeasti katsomaan tuota selvästi punastunutta blondia poikaa vieressäni.

"Niall! Miks sä et oo sanonu meille mitään? Kuka se tyttö oikein on? Tunnetaanko me hänet? Onko hän meidän koulusta?" kyselin tavalliseen tapaani.

"Ei, ette te tunne häntä. Missä Harry muuten on?" hän kysyi.

"Hän on taas Jessican kanssa. Mutta älä edes yritä vaihtaa puheen aihetta!" Liam huudahti sarkastisesti.

"Taasko Harry on kanssaan? Eikö hän enää edes muista meidän olemassa oloa?" Niall jatkoi harhauttamistaan.

"Niall", sanoimme varoittavasti Liamin kanssa yhtä aikaa, mutta Niallin onneksi koulun kellot soivat. Tämä vain huusi meille heipat ja lähti nopeasti kohti omaa luokkaansa. Kyllä minä vielä joskus tulen saamaan selville, että kuka se Niallin mysteerityttö on.