Is that what I really want? (FIN Ver.)

Nyt Ja Ikuisesti

Kiitos, voisitko vastata minulle kysymykseen, joka lukee luvun lopussa. Nauti luvusta. :D

Zifanin näkökulmasta:

Soo-gege ja opettajani oli luonamme syömässä ja mama oli onnellinen. Hän kokkasi, kun taas Soo-gege neuvoi häntä. Istuin opettajani kanssa olohuoneessa."Her-","Voit kutsua minua joksikin muuksi koulu ajan ulkopuolella. Sinun ei tarvitse kutsua minua herra Kimiksi."Hän sekoitti hiukseni ja kikatin."Kutsu häntä Kai-gege tai Jong-gege tai Nini-gege."Soo-gege huusi keittiöstä ja hymyilin Kai-gegelle. "Kai-gege. Rakastatko Soo-gegeä kuin papa rakasti mamaa?" Kysyin ja hän hymyili minulle."Kyllä rakastan, vaikka en ole koskaan ennen tavannut vanhempiasi. Kyungsoo on kaikkea sitä mistä voin vain unelmoida."Hän kertoi hymyillen. Otin häntä kädestä kiinni ja käskin häntä nostamaan minut.

Hän nosti minut syliinsä ja näytin hänelle taulua, joka oli telkkarin päällä."Tässä on papa ja kaksoisveljeni. Ohh. Siinä on myös minä ja mama. Papa ja veljeni kuoli auto-onnettomuudessa. Minulla on heitä ikävä."Sanoin ja hän tuijotti taulua kiinnostuneena.

"Syömään~"Soo-gege lauloi keittiöstä ja menimme sinne välittömästi. Istuin maman vieressä ja söin aivan itse. Söimme Soo-gegen lempparia Kimchi Spagettia! Se on todella hyvää."Joten, tulet tänne syömään, kun et halua olla kotona?"Kai-gege kysyi ja Soo-gege nyökkäsi vastauseksi."En halua olla kotona kuuntelemassa Chan-","Park Chanyeol?"Tuijotimme kaikki Kai-gegee ja mama nyökkäsi vastauseksi."Tunnetko Chanyeolin?"Kai-gege nyökkäsi vastauseksi."Kyllä, jos puhumme hänestä."Hän näytti puhelimesta kuvan ja hymyilin."Yeol-gege. Mama, haluan nähdä Yeol-gegen ja Baek-gegen."Sanoin ja hän hymyili minulle.

"Onko Chanyeol ystäviäsi?"Kai-gege pudisti päätään maman kysymykselle."Minun äitini ja hänen isä uudelleen avioitui, joten hän on minun puoli veli. Emme ole veri sukulaisia, mutta omistamme yhteisen siskon Ha Eunin."Kai-gege selitti ja me muut nyökkäsimme.

Yitaon näkökulmasta:

Hypin onnellisena ja juoksin karkuun Hun-gegee. En halunnut, että jään kiinni. Hän ja Lulu-gege yrittää pukea minulle puvun päälle enkä halua sitä. -.-

"Yitao. Tule nyt. Ei se niin kauheaa ole."Lulu-gege kertoi ja pudistin päätäni."Selvä. Emme mene sitten katsomaan papaa."Lulu-gege sanoi ja puin välittömästi vaatteet päälleni. Hun-gege virnisti ja nosti minut syliinsä heti, kun olin valmis. Lähdimme kävelemään sairaalalle ja ihmiset kehui kuinka komealta ja söpöltä näytän. Piilotin kasvoni Hun-gegen rintaan ja Lulu-gege nauroi minulle.

Lulu-gege aukaisi oven ja Hun-gege laski minut maahan. Juoksin välittömästi sängyn luokse ja näin papa olevan hereillä."PAPA!"Huusin ja itkin.

Krisin näkökulmasta:

Näin pienen pojan ja hän kutsui minua papaksi. Nostin hänet syliini ja hän halasi minua. Hän itki ja en voinut olla onnellisempi, että omistan pojan. Hän muistuttaa niin paljon Zitaota ja pyyhin hänen kyyneleensä."Ei ole hätää Yitao. Papa on nyt tässä."Hieroin hänen selkäänsä hellästi ja veljeni hymyili minulle. Hän näytti siltä kuin hänellä olisi asiaa minulle ja hymyili Yitaolle."Tao Tao. Mene Sehunin kanssa leikkimään niin puhun Luhanille, okei?"Hän nyökkäsi ja hän tuli varovasti alas sängyltä. Hän otti Sehunia kädestä kiinni ja he lähtivät ulos huoneesta.

"Luhan."Hän tuijotti minua suoraan silmiin ja hän tuntui olevan hermostunut."Yitao on kaivannut sinua 3 vuotta jo. Hän ei tottele ketään. Heti, kun pyysit häntä mennä leikkimään Sehunin kanssa. Hän teki sen ilman valitusta. Jopa palvelusväellä menee hermot, koska hän ei tottele."Hän selitti kuin se olisi maailman vaarallisin asia ja en voinut muuta kuin virnistää."Otan hänestä huolta. Onhan hän minun ja Zitaon yhteinen lapsi."Sanoin ja hän nyökkäsi ymmärtääkseen.

"En minä sitä pelännyt vaan, että tekisit jotain itsellesi."Hän kuiskasi niin, että voin vielä kuulla sen ja hymyilin hänelle."Ei hätää Luhan, en tee itselleni mitään."Sanoin ja hän hymyili minulle."Oletko valmis lähtemään kotiin?"Hän kysyi ja virnistin."Enemmän kuin valmis lähtemään täältä."Vastasin hänelle ja nousin pedistä ylös. Olen onnellinen, että lääkärit oli ottanut jo kaikki laitteet ja iv irti minusta.

Onneksi Luhan oli tuonut minulle eilen jo vaihtovaatteet ja olin pukenut ne päälleni heti, kun olin herännyt. Heti lähdettyäni sairaalalta ja päästyäni kotiin. Yitao esitteli minulle huoneensa ja hymyilin. Olen niin paljon menettänyt näiden vuosien aikana mitä olen ollut sairaalassa. Heräsin koomasta 3 kuukausi sitten, mutta en halunnut ilmoittaa kenellekään siitä, mutta Luhan tuli vierailulle eräänä päivänä ja hän sai tietää. Hän kertoi minulle kaiken mitä oli tapahtunut.

"Yitao, sinun on aika mennä nukkumaan. Sinulla on huomenna koulua."Sanoin ja nyökkäsi vain vastauseksi."Vietkö minut kouluun?"Hän kysyi ja hymyilin surullisena."Olen pahoillani, mutta minulla on paljon asioita tehtävissä. Vien sinut kouluun joku toinen kerta, okei?","Okei!"Hän huusi. Kävelin toimistooni ja löysin taulun minusta ja Zitaosta. Tämä kartano on iso vanhempieni ja muistan alkuaikoina meidän suhdetta, kun olimme tässä toimistossa. Hän makasi sohvalla ja valitti, kun hänellä oli tylsää.

Selvitin isoisäni yritys papereita. Minä olin seuraava johtaja koko yrityksessä. Vanhempani ottavat kantaa Kiinan puolella yrityksestä. Yhtäkkiä kova kipu iski minuun ja tuntui siltä kuin joku oli iskenyt tikarin vasemman käden ranteesta läpi. Kipu oli sietämätön, mutta yritin vain olla välittämättä siitä.

Kävelin lääkekaapille ja otin sieltä särkylääkkeen. Kävelin keittiöön hakemaan juotavaa. Pistin särkylääkeeen suuhuni ja sen jälkeen aloin juomaan vettä. Istuin tuolille ja pidin kättäni koholla, että särky laimentuisi hieman. Vähän ajan päästä särky lakkasi. Vihaan kipeitä paikkoja ruumiissani, koska se tuntuu siltä kuin kuolisin.

A//N: Nyt täytyy antaa itselleni aplodit. Sain päivitettyä näinkin nopeasti. XD

Teenkö lyhyen vai pitkän tarinan? 🤔