Is that what I really want? (FIN Ver.)

Minua pelottaa

A//N: WattPad oli jostain syystä pistänyt tämän muokattavaks, että jouduin sen julkaisemaan uudelleen. 😅

Taon POW:

Heräsin siihen, kun joku veti minua jalasta ja aukaisin silmäni nähdäkseni kuka veti minua jalasta, mutta en nähnyt ketään."Mama."Aloin huutamaan, koska ääni tuli aivan liian lähellä minua ja käännyin katsomaan kuka se oli. Rakas poikani istui tuijottamassa minua ja hän oli pää kallellaan."Zifan, sinä pelästytit minut pahan kerran."Toruin häntä ja hän murjotti sen jälkeen.

"Mama, mennään jo. Haluan kouluun."Zifan valitti ja hyppi hieman sängyssä."Menen suihkussa käymään ja sen jälkeen tuun tekemään aamupalaa, okei?"Kysyin ja hän nyökkäsi innokkaasti. Hän juoksi ulos huoneestani samalla, kun menin suihkuun ja hän todennäköisesti leikki huoneessa. Menin suoraan keittiöön ja Zifan tuli luokseni. Teimme yhdessä aamupalaa ja Zifan hymyili minulle."Mama, rakastaako papa ja pikku veljeni minua?"Hän kysyi surullisena ja halasin häntä välittömästi."Totta kai he rakastavat sinua."Rauhoitin häntä ja halasin häntä samalla. Pistin hänen päänsä rintaani ja hyväilin hänen hiuksia.

Lopulta pienen hali kohtauksen jälkeen menimme pesemään hampaat ja Zifan vaihtoi itse vaatteensa. Hymyilin ylpeänä siitä kuinka rakas poikani oli kasvanut iso poika jo ja hän otti minua kädestä kiinni. Zifan muistuttaa isäänsä kaikella tavalla ja se on mielestäni söpöä. Hän on hyvin omistus haluinen ja rakastaa sitä, kun hän saa paljon huomiota. Menimme ulos kävelemään ja hän piti kädestäni kiinni. Emme omista autoa, koska pelkään menettäväni poikani. Menetin rakkaan mieheni ja toisen pojistani. He joutuivat auto onnettomuuteen ja molemmat kuolivat. Siittä päivästä lähtien en ole ajanut autoa ja en halua hankkia autoa myöskään. Saavuimme koulun pihaan ja Zifan näytti lumoutunut.

"Mama, tuletko hakemaan minut koulun jälkeen?"Zifan katsoi minua ja hymyilin hänelle lempeästi."Tottakai tulen."Hän nyökkäsi innokkaasti ja vilkutti minulle.

Zifanin POW:

Katsoin ympärille ja kaikki oli niin suurta."EN HALUA MENNÄ!"Kuulin, kun joku kiljui ja mies veti häntä kädestä."Nuori mies, sinun velvollisuus on tulla kouluun ja isäsi ei pitäisi siitä, jos et mene kouluun."Vanha mies valitti pojalle, joka potkaisi häntä jalkaan."VIHAAN SINUA!"Poika huusi täysiä ja lähti juoksemaan minua kohti. Samassa hän törmäsi minuun."Olen pahoillani."Poika sanoi hätäsesti ja auttoi minut ylös."Ei se mitään. Olen Zifan. Kuka sinä olet?"Kysyin ja hän hymyili minulle innokkaasti."Olen Yitao. Oletko myös kiinalainen?"Hän kysyi ja nyökkäsin vastauseksi.

"Ollaanko parhaita kavereita, jooko?"Hän näytti koiranpentu ilmeen ja en voinut olla kikattamatta."Joo, ollaan."Sanoin ja hän kikatti myös iloisesti."Papa kutsuu minua Tao Taoksi, voit kutsua minua miten haluat."Hän hymyili ja naurahdin."Mama kutsuu minua Zizi. Mutta hänen ystävänsä kutsuu minua Junior Yifaniksi. Yifan on papani, mutta hän kuoli auto-onnettomuudessa kaksois veljeni kanssa."Kerroin ja hänen silmänsä laajenivat.

"Papani on menettänyt muistinsa, mutta olen kuullut, että mamani on kuollut."Yitao kertoi ja hymyilin hänelle."Minulla on vain mama."Sanoin ja hän nyökkäsi ymmärtääkseen."Minulla on vain papa, mutta hän on vieläkin sairas."Yitao kasvot oli surulliset ja halasin häntä."Ollaanko me samassa luokassa?"Yitao kysyi ja kohautin olkiani."En tiedä."Sanoin hänelle ja kuulimme, kun opettaja lausui molempien nimet.

"Oletteko Wu Zifan ja Wu Yitao?"Hän kysyi hengästyneenä ja nyökkättiin vastauseksi."Onneksi löysin teidät. Olen opettajanne Kim Jongin, mutta teille herra Kim, okei?"Hän hymyili meille lempeästi ja saattoi meidät luokkaan."Okei esitelkää itsenne."Herra Kim sanoi ja Yitao tahtoi tietenkin aloittaa heti."Olen Wu Yitao ja olen syntynyt 14.9. On ilo tavata teidät kaikki."Yitao sanoi ja vilkutti yli innokkaasti. Sitten tuli minun vuoroni."Olen Wu Zifan ja olen syntynyt 14.9. Toivon, että voimme olla kavereita."Kumarsin ja kaikki tuijotti meitä."Oletteko kaksoset?"Herra Kim kysyi ja vastasimme yhtä aikaan "Emme ole." ja herra Kim naurahti.