Harmaaliidon salaisuus {valmis}✔

Luku 26.

~Myöhemmin~

Tassutin Kanervakaiun luokse.

"Lähdetäänkö?" kysyin katsoen siskoani odottavana.

"Kyllä, kun Saniaisvirta on tullut", isosiskoni nyökkäsi.

"Kukkasielu! Risuturkki! Auttakaa!" kuulin kauhun huudahduksen.

Pomppasin pystyyn pörhistäen turkkini.
Vilkaisin Kirjosulkaan ja vaihdoimme nopeat katseet.

"Odota, käyn katsomassa", sihahdin Kirjosulalle ja ampaisin huudon suuntaan, sotureiden pesälle.

Lehväloiste kyyhötti entisen mestarinsa luona.
Kukkasielu ja Risuturkki ravasivat tiensä ohitseni naaraan luokse.

"Mitä on tapahtunut?" Kukkasielu kysyi nopeasti. Huomasin kaikkialla verta ja kynsimisjälkiä.

"Lö-löysin hänet raadeltuna", Lehväloiste selitti järkyttyneenä.

Kukkasielu nyökkäsi nopeasti ja alkoi tutkia kollia.

Hän vilkaisi Risuturkkiin merkittävästi.
"Hän on jo matkannut Tähtiklaaniin", Kukkasielu sanoi ääni romahtaen.

"Mitä!?" Lehvöloiste kirkaisi ja alkoi itkeä lyyhistyen Saniaisvirran ruumiin ylle.

Paikalle alkoi saapua lisää kissoja. Tuhkatähti tunki kaikkien ohi parantajien luokse.

Kukkasielu supitti jotakin päällikön korvaan ja Tuhkatähti tyytyi nyökkäämään. Hän katsoi surullisena Saniaisvirran ruumista.

"Pidämme tänään hänelle valvojaiset. Koivuviilto auta", päällikkö käski ja nappasi kollin niskanahasta kiinni.

Hän kantoi Koivuviillon kanssa Saniaisvirran ruumiin aukiolle.

Aukiolle pöllöhti lisää kissoja, jotka katsoivat Saniaisvirran ruumista järkyttyneinä.

Tuhkatähti vaelsi Särekiville ja huudahti:
"Saniaisvirta tapettiin! Joku oli täällä ja me kostamme!" hänen tummanharmaa turkki heilui kovassa tuulessa.
Alkoi satamaan lunta.

"Lisäämme rajapartioita ja kukaan oppilas ei poistu ilman soturia leiristä", hän sanoi, hyppäsi alas kiveltä ja tassutti Saniaisvirran ruumiin luokse.

"Tulen kaipaamaan sinua vanha ystäväni." Kuulin selkeästi kollin kuiskauksen.

Tassutin apeana Kirjosulan luokse.
Tämän merensiniset silmät loistivat pelosta ja katkeruudesta.

"Tu-tulkaa lähdetään", Kanervakaiku änkytti ja johti joukkomme leiristä ulos.

Palasimme leiriin märkinä ja vähän riiatan kanssa. Vein ne riistakasaan ja menin sitten hyvästelemaan Sanaisvirran.

"Hyvästi Saniaisvirta", kuiskasin ja nuolaisin kollin päälakea hellästi.

Tassuttelin sitten Kirjosulan luokse.

"Mitä hänelle tapahtuikaan se seuraa meitä. Olemme tuhon omia", Kirjosulka mumisi, kuin itselleen.

Väräytin korviani ja katsoin häntä.

"Mistä tuhosta puhuit?" kysyin ja katsoin kollia silmiin.

"Ai siis mitä? Ei, kun ei mitään!" Kirjosulka sanoi nopeasti ja lähti metsään.

Katsoin hänen peräänsä päätäni kallistaen.

Mistä hän puhui? Mietin ja etsin katseellani Lehväloistetta ja huomasin tämän leirin nurkamilla istumassa.

Tassutin naaraan luokse.

"Olen pahoillani", sanoin myötätuntoisena ja laskin häntäni tämän seilän päälle.

"Hän oli loistava mestari. Niin ystävällinen ja mukava kaikille. Kuka hänenlaisensa kissan haluaisi tappaa?" Lehväloiste katsoi minua surullisena ja murheen murtavana.

"En osaa sanoa", huokaisin ja painoin pääni alas.

Miten voisin häntä auttaa? Mietin tunteiden vallassa.

"Harmaatassu loppuarviointi!" vilkaisin Tiikeriviiltoon, joka odotti piikkihernetunnelilla.

"Minun on mentävä", huokaisin raskaasti ja tassuttelin hitaasti mestarini luokse.

"Mennään", Tiikeriviilto murahti samalla, kun Ruusutassu ja Vaaherakynsi tulivat luoksemme.

Vilkaisin Ruusutassun isoa mahaa.

Pärjääköhän Ruusutassu? Mietin, kun lähdimme metsään.

Vilkaisin tuon perään vielä, kun hän lähti eri suuntaan, kuin minä.

Tassuttelin läheiselle purolle, mutta huomasin, että se oli jo kokonaan jäätynyt.

Huokaisin pettyneenä samalla haistellen ilmaa.

Nyt sitten pitäisi turvautua muun riistan saalistukseen.
Eih en osaa, mietin turhautuneena, mutta jatkoin ilman haistelua.

Pakko niiden on täällä olla! Mietin ja haistoin yllättäen myyrän tuoksun.
Pudottauduin vaistomaisesti vaanimisasentoon ja lähdin hiipimään huurteisten saniaisten seassa.

Oli alkanut tulla jo viime yönä kylmempi.
Lunta oli satanut ainakin minun mielestäni ihan riittävästi!

Huomasin myyrän turkimassa pienellä aukiolla.
Hiivin sen taakse, ponkaisin kehnosti, mutta sain sen kynsiini.
Tapoin kauhistuneen myyrän.
Hautasin sen maahan tyytyväisenä.
Jatkoin riistan etsimistä.