"Minä rakastan sinua Harmaaliito!" Kirjosulka huudahti ja punastui täysin.
Katselin kollia ja hymyilin lempeästi.
"Niin minäkin sinua", tunnustin ja lopuksi aloin kehrätä.
"Oikeasti? Luulin aina, että tykkäät Tammiruskasta", Kirjosulka sanoi hiljaa ja käänsin katseeni tuohon yllättyneenä.
"Siitä hiirenaivosta vai?" tuhahdin ja näytin kieltä Kirjosulalle.
"Niin", Kirjosulka totesi nolona.
"No ei sillä väliä, koska rakastan sinua", kuiskasin yö ilmaan.
"Haluatko olla kumppanini?"
"Miksen olisi?" hymyilin ja painauduin ruskea juovallista kollia vasten.
Siinä me istuimme toisiimme kietoutuneina koko yön.
Aamun lämpimät säteet lämmittivät mukavasti.
Olimme nukahtaneet Kirjosulan kanssa kuusen juurelle.
Tökkäsin tuota hellästi, jolloin kolli säpsähti hereille.
"On jo aamu. Mitähän muut sanovat, kun olemme olleet koko yön metsässä?" mietiskelin ja samalla nousin ylös.
Venyttelin hartaasti ja istahdin sitten alas sukimaan turkkiani.
Sen tehtyäni käänsin katseeni minua katselevaan Kirjosulkaan.
"Mitä?" naurahdin ja nousin ylös.
"Ei mitään. Ehkä pitäisi mennä jo leiriin", kolli vastasi hymyillen ja lähdimme pientä tietä kohden leirille.
Nuolaisin nopeasti Kirjosulan poskea ennen, kuin astelin kaislatunnelista sisään leiriin.
"Nähdään myöhemmin!" Kirjosulka huikkasi ja katosi näköpiiristäni
"Joo nähdään", huokaisin hiljaa ja lähdin riistakasalle.
"No missäs sitä ollaan oltu?"
"Se ei tietääkseni kuulu sinulle", murahdin vastaukseksi ja katsoin tuimasti viereeni ilmestynyttä Tammiruskaa.
"Saa varmasti ystävät kysyä", Tammiruska sanoi ivallisena.
"Olenko joskus kutsunut sinua ystäväkseni?" kysyin katsoen silmät sirillä tummanruskeaa kollia.
Tammiruska jäätyi hetkeksi ja käännyin edessäni olevan myyrän puoleen virnistäen sitten itsekseni.
Siitäs sait hiirenpapana! huudahdin mielessäni ja jatkoin herkullisen myyrän syöntiä.
Tammiruska oli jossain vaiheessa lähtenyt luotani sillä Lehväloiste tassutteli viereeni ja istahti alas.
"Hei", tervehdin vaaleanruskeaa naarasta.
"Hei. Missäs olit viime yönä?" Lehväloiste kysyi räpäyttäen silmiään kiinnostuneena.
"Metsällä kävelyllä", valehtelin sillä en tiennyt vielä, että halusiko Kirjosulka minun paljastavan, että olemme kumppaneita.
"Ai. No taisi olla aika pitkä kävely!" Lehväloiste naurahti ja pukkasi minua leikkisästi.
"Joo olihan se!" naurahdin ja hotkaisin loppu riistani suihini ennen, kuin käännyin katsomaan naarasta.
"Oletko okei sen Saniaissvirran kuoleman jäljiltä?" kysyin varovaisemmin.
Naaras soturin ilme synkkeni hieman, mutta hän hymyili pienesti.
"Hän elää aina sydämessäni", hän kuiskasi ja kehräsi.
Nyökkäsin ja aloin kehrätä myös.
CZYTASZ
Harmaaliidon salaisuus {valmis}✔
FanfictionTarina Harmaaliidosta- uudelleen syntyneestä Harmaakukasta. Hän kokee elämänsä aikana suuria muutoksia. On kuolemia, rakkautta ja vaikka mitä! Tule ottamaan selvää jos kiinnostuit :)
