Luku 22.

93 7 0
                                    

Liekkitähti mulkoili palavin silmin Tuhkatähteä.

"Oletteko te molemmat aivan hiirenaivoisia?! Kun neljä klaania kohtaa on pyhä rauha!" Kukkasielu sihahti ja mulkaisi molempia kolleja varoittavasti.

Liekkitähti ärähti ja siloitti karvansa.

"Tämä ei jää tähän Tuhkatähti sen voin taata", kolli mourusi ja hyppäsi alas kiveltä.

"Salamaklaani lähdetään!" hän ulvahti ja tassutti laumalaistensa kanssa pois.

"Entä nyt?" Mustikkatähti kysyi ja vilkaisi ensin Tuhkatähteen ja sitten Routatähteen.

"Tuhkatähti voi kertoa oman klaaninsa voinnit ja sitten lähdemme", Routatähti vastasi.

Tuhkatähti astui eteen katsoen sinne minne Liekkitähti oli äsken kadonnut kynsiään koukistellen.

"Virtaklaanissa on synynyt paljon pentuja: Sädepentu, Lumipentu, Kinospentu, Salviapentu, Täpläpentu, Raitapentu ja Kastanjapentu. Oppilaita on myös nimitetty. Uusi soturi Kirjosulka on myös saanut soturinimensä", Tuhkatähti lausui

"Ja riistaa on paljon, sairauksia ei ole ollut ja klaani voi erittäin hyvin", Tuhkatähti lopetti puheensa ja hyppäsi alas kiveltä.

"Virtaklaani lähdetään!" kolli huusi ja asteli kauemmas.

Klaanilaiseni tassuttivat päällikömme luokse.
Vilkaisin Synkkätassuun.

"Näämme sitten ensi kokoontumisessa, jos siis pääsemme molemmat", huokaisin ja loin haikean katseen mustaan kolliin.

"Niin näemme", Synkkätassu mourusi ja nousi ylös.

"Tule Harmaatassu!" Kirjosulka huudahti ja mulkaisi Synkkätassua.

"Tavataan tässä hiukan myöhemmin", Synkkätassu sanoi ja loikki omien klaanilaistensa luokse.

Hymähdin ja tassuttelin Kirjosulan ja muiden klaanilaisteni luokse.

"Kuka tuo oli?" Kirjosulka uteli heti, kun olin hänen luonaan.
"
Se ei kuulu sinulle hiirenaivo", tiuskaisin ja seurasin Tuhkatähteä leiriin.

Kuulin pienen puuskahduksen takaatani, mutta en välittänyt siitä.

Ruusutassu tuli minua vastaan hymyillen.

"Miten meni ensimmäinen kokoontuminen?" hän kysyi.

"No ei niin hyvin kuin olisin odottanut, Tuhkatähti ja Liekkitähti ottivat yhteen siellä", sanoin vaisusti,
Ruusutassu katsoi minua hölmistyneenä

"Niinkö?" naaras kysyi.

Nyökkäsin.

"Minua väsyttää joten menen nukkumaan", valehtelin

Tassutin siskoni ohitse suoraan oppilaiden pesälle.
Vilkaisin taakseni, ettei kukaan katsonut ja livahdin pienestä aukosta ulos.
Hiivin hiljaa oppilaiden pesän takaa aukosta metsään.

Toivon, että hän on jo paikalla! Mietin ja tassuttelin hiljaa kohti Nelipuuta.

Pian olin paikalla ja tähyilin ympärilleni etsiäkseni kollin.
Synkkätassu tassutti virnistäen luokseni, kynnet ulkona.

"Hyvä pääsit", kolli naurahti ivallisena ja asteli lähemmäs.

"Kyllä tulin. Mitä sinä?" kysyin ja aloin hiljalleen peruuttaa.

"Kiepputassu! Olkikuono!" Synkkätassu huudahti synkkyyteen.

Pian paikalle tassutteli kaksi rotevaa kollia.

"Tuhkatähti tappoi emoni Mustakoiven ja SINÄ saat maksaa siitä!" kolli ulvaisi ja jatkoi lähestymistään
Kiepputassu ja Olkikuoni molemmilla sivuillaan.

"Mu-mutta en minä sitä tehnyt", sanoin peloissani ja kyyristyin alistuvasti.

"Hän saa menettää yhden uskollisen klaanilaisensa", Synkkätassu naurahti kuivasti, loikkasi kimppuuni ja painoi minut maata vasten.

"Nyt saat sanoa hyvästit", kolli murahti ja oli lähestymässä hampaillaan kurkkuani.

"Sinuna en tekisi sitä!" Joku ulvaisi takaamme.

Yritin etsiä tuota katseellani, mutta se ei onnistunut.

"Olkikuono", Synkkätassu sanoi ja nyökkäsi huutajaa kohtaan.

"Hoitele se", kolli murahti ilkeästi virnuillen ja kääntyi taas katsomaan minua.

Silmänräpäyksessä Olkikuono oli kaatunut maahan sähisten ja ulisten vihoissaan. Tummanruskea turkki vilahti silmäkulmassani. Yritin pysyä hereillä, mutta Synkkätassu oli jotenkin puraissut minua ja kaikki sumeni.

"Harmaatassu oletko kunnossa?" Avasin silmäni ja näin edessäni Kirjosulan.

Kolli nuolaisi hellästi päälakeani.

"O-olen", supisin ja yritin päästä jaloilleni, mutta Kirjosulka piti minua maassa.

"Päästä!" ulvahdin vihoissani sekä hiukan hämmentyneenä.

"Anna, kun autan", kolli sanoi ja nappasi niskanahastani kiinni.

"Osaan pitää kyllä itsestäni huolen!" sähisin, mutta hiljennyin Kirjosulan tuimaan katseeseen.

"No sen näin, kun olit Synkkätassun kanssa", hän maukui, luimistin korviani ja laskin katseeni maahan.

"E-en tiennyt mitä hän yritti", änkytin.

Harmaaliidon salaisuus {valmis}✔Kde žijí příběhy. Začni objevovat