Harmaaliidon salaisuus {valmis}✔

Luku 28.

Miksiköhän päällikkö meni pentutarhalle? Mietin kummissani, mutta keskityin luoksemme tulleeseen Ratamoturkkiin.

"Olen niin ylpeä teistä", hän kehräsi samalla nuolaisten meidän molempien päälakia.

"Ruusunlehti! Harmaaliito!" Kastanjapentu, Raitapentu ja Täpläpentu hihkaisivat ja juoksivat luoksemme.

"Olette jo sotureita!" he hihkuivat samalla pomppien paikoillaan.

"Niin olemme", Ruusunlehti kehräsi ja istahti alas.

Myös Kanervakaiku tassutteli luoksemme kasvoillaan lempeä hymy.

"Mahtavaa olette jo sotureita", hän sanoi ja hymähti.

Huomasin Ruusunlehden katselevan kauemmas.
Käännyin itsekkin katsomaan samaan suuntaan ja huomasin Koivuviillon katselevan siskoani lempeästi.
Kun hän huomasi katseeni ja luimisti korviaan varoittavasti.

"Onnea teidänkin puolesta", kuiskasin siskoni korvaan saaden hänet hätkähtämään.

"Ki-kiitos", hän sopersi samalla hiukan punastuen.

Tökkäisin hellästi naarasta kylkeen ja hymyilin tälle.

"Sinusta tulee mahtava emo", sanoin hiljaa ja tassuttelin Kirjosulan luokse.

"Hei", sanoin hymyillen.

"Hei HarmaaTASSU", hän naurahti.

Olin kiusannut häntä samallailla, kun hänestä oltiin tehty soturi.

Naurahdin ja sanoin:
"Olen kylläkin HarmaaLIITO."

Kirjosulka virnisti leikkisästi ja nousi ylös.

"Tule!" hän hihkaisi ja juoksi metsään.

Naurahdin ja lähdin viilettämään kollin perässä.

Saavutin pian ruskea kirjallisen kollin ja loikkasin isohkon loikan eteenpäin.

"Olet hidas!" huudahdin nauraen ja vilkaisin kollin lumoavia silmiä.

"Älä kaadu!" Kuulin tuon huudon ja huomasin, että olin kompastunut.

Maa lähestyi ja inahdin pelosta.
Kuulin huudahduksen ja Kirjosulka syöksyi alleni.
Mätkähdin tuon masun päälle.

"Heh yritä olla seuraavan kerran kompastumatta!" Kirjosulka naurahti ja katsahdin häneen hämmentyneenä.

"A-anteeksi", sopersin hiukan punastuneena ja yritin nousta, mutta kaaduin uudelleen kollin mahan päälle.

Kirjosulka alkoi nauraa ja pian nauru tarttui minuunkin.

"Tule mennään", kolli sanoi ja vilkaisin taivaalle. Oli alkanut jo hieman pimentyä.

"Sinun kannattaa mennä lepäämään, jotta pysyt hereillä", kolli maukui ja auttoi minutkin ylös.

Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan kollia kohti leiriä.

Missäköhän Ruusunlehti mahtoi olla? Olikohan hän jäänyt leiriin? Asiat pyörivät päässäni.

Saavuimme nopeasti kaislatunnelille ja astelimme leiriin.

Huomasin Ruusunlehden ja Koivuviillon kauempana.
He näyttivät niin onnellisilta.

Tunsin polttavan katseen niskassani, vilkaisin vasemmalle ja huomasin Tammiruskan happaman ilmeen.

Tuhahdin ja käännyin taas Kirjosulan puoleen.

Huomasin nyt vasta, että hän oli no aika komea.

Punastuin hiukan, mutta peitin sen taitavasti.

Hän katsahti minuun ja katseemme kohtasivat.
Tuli hetken kiusallinen hiljaisuus kunnes avasin suuni: "Taidan nyt mennä nukkumaan."

Kirjosulka nyökkäsi ja asteli leirin nurkamiin.
Hän istui siellä yksinään.
En ollut muistanut koskaan sitä, että hän omi eri klaanilainen ja sen takia hyljitty.

Huokaisin ja tassuttelin oppilaiden pesälle.

Hain sammalpetini ja vein sen sotureiden pesälle.
Samalla hetkellä mieleeni palasi Saniaisvirran ruumis ja Lehväloisteen kauhun kiljaisukset.

Pudistin päätäni selvittääkseni ajatukseni.
Vein sammalpetini Kirjosulan pedin vierelle ja käperryin nukkumaan.

"Harmaliito, ala tulla!" Ruusunlehti sihahti suuaukolta ja möngersi aukiolle.

Mieleeni palasi yönvartiointi.
Nousin ylös ja suin itseni perusteellisesti.
Tassuttelin aukiolle siskoni luokse.

"Ihanaa olla vihdoinkin soturi", kehräsin ja asetuin istumaan siskoni vierelle.
Turkkimme koskettivat.

"Niin no muutan kohta pentutarhaan", Ruusunlehti muistutti naurahtaen, mutta näin mientä ehkäpä kaipuuta siskoni silmissä?

"Äläs nyt. Sinusta tulee maailman paras emo!" Hihkaisin ja kosketin hellästi kuonollani Ruusunlehden otsaa.

"Luulin aina, että haluaisit parantajaksi", vaihdon nopeasti puheen aihetta ja katsoin siskoani.

"No aluksi olinkin kiinnostunut yrteitä ja Kukkasielusta, mutta lopulta tiesin, että Tähtiklaani oli Risutassulle määrännyt parantajan polun", hän selitti tyynesti ja lopulta hymyili.

Hymähdin.

"Olet oikeassa", sanoin ja nostin katseeni katseeni taivaalle.
Huokaisin syvään ja suljin hetkeksi silmäni.

Mitä oikein teen Tammiruskan kanssa? Mietin