Harmaaliidon salaisuus {valmis}✔

Luku 30.

Katsoin ruskeamustaa kollia ilmeettömänä.
En tiennyt mitä sanoa tai tehdä

"Harmaaliito! Viedään pennut äkkiä pentutarhaan!" Risuturkki huudahti.

Nyökkäsin ja seurasin tummanruskea raidallista kollia.

"Nappi tai Sulkasydän voisiko jompikumpi hoitaa R-Ruusunlehden pentuja?" Risuturkki kysyi, kun astuimme pentutarhaan.

"Minä voin", Sulkasydän naukui ihmeissään.

Veimme parantajien kanssa pennut emolleni.

"Missä Tähtiklaanin tähden pentujen emo on?" Sulkasydän kysyi ja kietoi häntänsä pentujen ympärille.

Ne alkoivat vikistä ja möngersivät emoni mahan suojiin.

"Ja tuollaisessa kaatosateessa! Minä aion kyllä moittia nuorta Ruusunlehteä tästä!" emo jatkoi totisena.

Huokaisin ja romahdin maahan itkemään.

"Mikä on rakas?" emo kysähti nopeasti selvästi huolissaan.

"Ruusunlehteä ei enään ole", kuiskasin ja peitin kasvoni tassujeni suojiin.

Ei kuulunut mitään vastausta, kuin emon parkaisu.

"Hän on aukiolla", Risuturkki naukui hiljaa, kääntyi ja tassutti hiljaa ulos pesästä.

Kukkasielu astui eteen.

"Hän oli liian nuori ja menehtyi verenhukkaan sekä kipuihin. Hän oli varmasti kävelyllä ja se huomattiin vasta liian myöhään", naaras naukui ja nuolaisi ensin päälakeani ja sitten emoni.

"Mutta nyt Sulkasydämen on käyttää kaikki aika Ruusupentuun, Kidepentuun, Liljapentuun, Savupentuun, Hunajapentuun ja Yöpentuun. He ovat märkiä sekä nyt orpoja. Heillä ei ole ketään muita, kuin te ja Koivuviilto. Joten teidän on keskityttävä pentuihin. Sitä varmasti Ruusunlehtikin haluaisi", vanha naaras puhui yllättävän tyynesti.

Nostin pääni ylös ja nousin.

"Olet oikeassa Kukkasielu", sanoin ja tassuttelin pentujen luokse.

"Emo lupaan auttaa sinua mahdollisimman paljon Raitapennun, Kastanjapennun sekä Täpläpennun kanssa ja Ruusunlehden pentujen kanssa", lupasin.

Emo nosti kuononsa ylös ja katsoi minua sinisillä silmillään.

"Kiitos", naaras kuiskasi ja nukahti nopeasti pentujen ympärille.

"Tule", Kukkasielu naukui ja tassutteli aukiolle minä seuraten.

"Herätetään hänet myöhemmin", parantaja naukui, nyökkäsin vaisusti.

Kirjosulka seisoskeli aukiolla ja katsoi siskoni ruumista kauhistuneena.

Kirjosulka tassutteli luokseni hämmentyneenä ja järkyttyneen näköisenä.

"Mi-mitä on tapahtunut?" hän kysyi ja istuutui vierelleni.

Ennen, kun kerkesin vastasta mitään kuulin tassun ääniä.

"Minäkin tahtoisin kuulla sen." Tutun kuuloinen ääni murahti.

Katsoin taakseni ja huomasin Tuhkatähden seisovan paikoilaan odottavan vastausta.

Huokasin syvään surullisena.

"Ruusunlehti lähti varmasti kävelylle metsään ja hänen poikiminen alkoi juuri silloin. Koivuviilto herätti minut ja kysyi onki hänen kumppaniaan näkynyt. Vastasin kieltävästi, koska olin nähnyt siskoni viimeksi yöpartiossa. Huolestuin silti Koivuviillon äänensävystä ja lähdimme etsimään Ruusunlehteä. Arvasin minne hän oli mennyt ja, kun pääsimme paikalle hänen poikimisensa oli juuri alkanut. Käskin nopeasti Koivuviiltoa hakemaan Kukkasielun ja Risuturkin avuksi. Annoin siskolleni kepin ja yritin mahdollisimman hyvin auttaa, mutta koska en ole parantaja en tietenkään osannut auttaa. Ruusunlehti oli kerennyt synnyttää jo viisi pentua, kunnes vihdoin parantajat ja Koivuviilto saapuivat paikalle. He yrittivät auttaa, mutta siskoni menehtyi verenvuotoon ja hän oli liian nuori sekä hänellä oli vi-viheryskä", selitin koko jutun ja kyynel valahti poskeltani maahan.

Tuhkatähti katsoi minua ensin ei mitään kertovalla ilmeellä, kunnes huomasin ehkäpä pienen myötätunnon iskun tuon silmissä.

"Olen hyvin pahoillani, että tässä tapahtui nyt näin Harmaaliito", hän naukui ja kosketti minua hännällään.

"Entä pennut? Onko niitä tosiaan kuusi ja ovatko ne turvassa?" kolli kysyi.

Tuon katse tuntui polttavan sisintäni.

"Pennut voivat hyvin ja ovat Sulkasydämen hoidossa. Kyllä niitä on kuusi", vastasin.

"Onko niillä vielä nimiä?" Kirjosulka puuttui keskusteluun hiljaa.

"Ruusunlehti halusi nimetä ne joten niillä on jo nimet", sanoin ja luettelin

"Savupentu, Hunajapentu, Yöpentu, Liljapentu, Ruusupentu ja Kidepentu."

"No pentutarhassa on aika paljon pentuja", päällikkö huokaisi.

"Koska Napilla on kaksi pentua ja hän on tiineenä. Sulkasydämellä on kolme omaa pentua ja kuusi ottopentua", hän lisäsi vielä.

Nyökkäsin pienesti ja huokaisin raskaasti.