Harmaaliidon salaisuus {valmis}✔

Luku 41.

Tassuttelin Raitatassun, Täplätassun ja Kastanjatassun luokse mikä onnellisin hymy kasvoillani.

"Olen ylpeä. Tehkää minut, isä ja emo ylpeiksi olemalla kunnollisia oppilaita", sanoin hymyillen ja lopulta katsoin kolmea nuorta kissaa tarkasti.

"Kyllä teemme!" he huudahtivat ja kosketin jokaisen kuonoa omallani hymy suin.

"Uskon kyllä sen!" naurahdin hiljaisesti ja annoin sitten tilaa Ratamoturkille ja Sulkasydämelle.

Vanhempamme alkoivat onnitella kolmea oppilasta ja lopulta hukuttivat nuo nuolaisuihin.

Naurahdin pienesti ja tassuttelin sitten Koivuviillon ja Sammalhallan luokse.

"Onnitteluni", nyökäytin hennosti päätäni.

"Kiitos", Koivuviilto sanoi kohteliaasti ja alkoi keskustella jostakin sisarensa kanssa.

Menin Kirjosulan luokse joka hymähti.

"Kyllä sinäkin pääset jossain vaiheessa meatariksi sen voin taata!" hän naurahti heilauttaen tuuheaa häntäänsä.

"Varmasti pääsen", naurahdin pienesti ja istahdin alas.

"Raitatassu lähdetään kiertämään rajat!" Koivuviilto huudahti hetken päästä.

Raitatassu hypähti innosta ja kirmasi mestarinsa luokse.
He katosivat pian metsään.

"Taidan lähteä Salviatassun kanssa metsälle joten nähdään pian!" Kirjosulka sanoi lempeästi nuolaisten nopeasti poskeani ja lähti sitten etsimään kilpikonnakuvioista oppilastaan.

Tunsin tuijotuksen käristävän selkääni joten käännyin tuihottajan suuntaan.
Kohtasin meripihkaiset silmät.
Tuo katsoi minuun varoittavasti.
Tuijottaja sattui olemaan tummanruskean turkin omaava Tammiruska.
Kolli nosti huultaan inhosta ja lähti sitten tassuttamaan kohti metsää.

Mikä häntä vaivaa?! tuhahdin loukkaantuneena ja lähdin myös metsään seuraamaan tuota.

Hiivin hiljaa aluskasvillisuuden seassa mahakarvat hipoen saniaisia.

Kuulin hetken päästä mouruamista ja sähisemistä joten loikkasin hiljaa puskaan.

Kirjosulka kiersi Tammiruskan kanssa ympyrää mouruten.

Mitä he tekevät? miettimiseni keskeytti se, kun Tammiruska hyökkäsi kumppanini kimppuun ja painoi tuon maahan.

Niskakarvani nousivat pelkästä kauhusta ylös ja puristin kynteni maahan.

He alkoivat tapella hurjasti ja satuttivat toisiaan pahasti.
Silloin loikkasin pois puskasta hurjastuneena.

"Tammiruska irti kumppanistani!" karjuin ja he lopettivat saman tien.

Tammiruska piti Kirjosulkaa maassa ja tuon silmät roihusivat.

"Mitä te teette?" kysyin pidätellen kyyneleitäni.

"Tuo hyökkäsi ilman mitään syytä kimppuuni!" Kirjosulka sylkäisi sanat suustaan ja potkaisi tummanruskeaa kollia mahaan saaden hänet lentämään kauemmas.

"Sinä teit mitä?!" huusin täyttä kurkkua Tammiruskalle joka makasi maassa.

Tassutin nopeasti kumppanini luokse ja autoin tuon ylös.

"Oletko kunnossa?" kysyin nielaisten silmäillen kollin verta vuotavia haavoja.

"Olen kyllä", Kirjosulka sanoi hymyillen.

"Minä en anna sinulle koskaan anteeksi Tammiruska", murisin kipristellen kynsiäni.