My Lion (Finnish)

D I E C I N U E V E

♥Ylläri! Saatte kaksi lukua tänään, ihan vaan koska olette parhaita!♥ Muista siis lukea ensin tätä ennen oleva luku!

Toivottavasti tykkäätte tästä! ;);)

-Jacqueline

* merkitty kohta on otettu wikiHow:n sivulta

Zac

Suljen ulko-oven perässäni ja otan takkini pois. Olin juuri käynyt viemässä Alicen jonkun kaverinsa luokse, sillä Alex oli treeneissä eikä voinut viedä häntä.

"Zac!" äitini huusi keittiöstä, "Täällä on ruokaa valmiina!"

Kävelin keittiöön, jossa hän oli jo syömässä pastaa. Otettuani itsellekin ruokaa, istahdan häntä vastapäätä olevalle tuolille.

"Löytyikö sieltä Timothyn tavaroista muuten mitään erikoista?" hän kysyi, ja vastasin: "Siellä oli ainakin joku kirje ja jotain isoisän kirjeitä ja jotain muita juttuja"

"Ai niin, se kirje", hän hymyili hennosti ja siirsi nutturasta karanneen hiussuortuvan korvan taakse, "Mä muistan, kun hän käski antaa sen sinulle, kunhan olet vanhempi"

"Miksi sä et oo antanut sitä aiemmin?" kysyin uteliaana. "Mä ajattelin antaa sen kunhan sä täytät 21, mutta nyt minä ajattelin, että jos sinä löydät sen sieltä varastosta, voit lukea jo ennen", äiti selitti ja otti uuden haarukallisen pastaa.

Nyökkäsin ja aloin syömään omaa pasta-annostani. Mietin syödessäni, pitäisikö minun sanoa tätä vai ei, mutta lopulta päätin kysyä sitä vaivihkaa.

"Äiti", aloitin ja hän nyökkäsi jatkamaan, "Siellä oli jotain isoisän espanjankielisiä lehtileikkeitä ja artikkeleita"

Hän katsoi minua hetken mietiskellen, kunnes nyökkäsi hitaasti, "Mm... Saitko sä suomennettua ne?"

"Mä kysyin Sebastianilta apua", vastasin ja äiti näytti ensin yllättyneeltä, mutta huomasin sitten hänen virnistävän hieman.

"Mä en ymmärrä, miksi iskä olis halunnut mun näkevän ne", sanoin hiljaa. "Mitä niissä sitten oli?" äiti kysyi huolissaan.

"Jotain artikkeleita siitä, miten homous on väärin", totesin, hieman peloissani äidin reaktiosta. Hän kurtisti hieman otsaansa, pudistellen sitten päätään. Säikähdin tätä ja olin jo perumassa puheitani, mutta äiti alkoi puhumaan.

"Ne on varmaan vahingossa joutunut sinne mukaan. Sinun isäsi oli hyvin suvaitsevainen mies, vaikka oli hänellä jotain kivikautisia oletuksiakin, ei hän ollut homoutta vastaan, vaikka se olikin silloin vielä kielteisempää kuin nyt", äiti selitti tiukasti ja heilutti samalla käsiään puheen mukana.

"Sebastian ei ottanut sitä ihan mielellään", myönsin hiljaa, sillä tiesin, että Sebastian oli ollut jo kauan ulos kaapista ja häntä ei haittaisi, vaikka kertoisin hänestä äidilleni.

"Sebastian on homo?" hän kysyi yllättyneenä, laskien haarukan pöydälle. "Mm... Mutta mä selitin, että mä en tiennyt, mitä niissä luki, tietenkään", sanoin.

"Hyvä", äiti totesi ja jatkoi: "Siinä ei ole mitään väärää, ja sinun isoisäsi elinajasta on jo kauan, pitää ymmärtää, että ajat olivat silloin erilaiset, vaikka tietenkin syrjiminen oli silloinkin väärin"

"Sua ei siis haittaa, jos joku on homo?" yritin kysyä vaivihkaa häneltä. Näin pienen virneen hänen huulillaan, ennen kuin hän piilotti sen ja kohautti hartioitaan: "Ei tietenkään"

"Miten niin?" hän kysyi uteliaan näköisenä ja nousi pöydästä, sillä hän oli jo syönyt ruokansa.

"Ei mitenkään, kysyinpähän vaan", sanoin mahdollisimman välinpitämättömästi, vaikka hänen sanansa nostivatkin suuren painon hartioiltani ja olin hyvin helpottunut.