Zac
Hymyni katosi ja vain tuijotin häntä hämilläni.
"Mitä?" kysyin, en ollut edes varma, kuulinko muka oikein. Sebastian jatkoi hymyilyään ja toisti: "Muutetaanko yhteen?"
"Oikeasti? Ai niin kuin oma koti ja sänky ja keittiö ja kaikki?" varmistin ja hän naurahti huvittuneesti: "Joo, aivan oma, vain me kaksi"
Nielaisin palan kurkustani ja vilkaisin hetkeksi muualle, pyyhkäisten kyyneleeni sormillani.
"Zachary? Miksi sä itket?" Sebastian kysyi huolestuneena, "Ei meidän ole pakko muuttaa, jos sä et halua"
"Ei! Tai siis haluan, joo!" naurahdin ja hän syöksyi nostamaan minut syliinsä.
"Sebastian! Mä tipahdan!" huudahdin paniikissa ja tartuin hänen olkapäistään kiinni niin jämäkästi kuin pystyin.
"Etkä tipahda", Sebastian vakuutti ja pyöritti meitä ympäriinsä, "Kiitos, kiitos, kiitos!"
"Mitä sä siinä kiittelet?" naurahdin laskeutuen hänen sylistään, mutta jäin kuitenkin halaamaan häntä itseäni vasten.
"No siitä että sä suostuit, mä jo ihan luulin, että sä sanoisit ei", hän kertoo ja huutaa sitten täysiä: "Me muutetaan yhteen!"
"Sebastian!" huutokuiskaan ja työnnän käteni hänen suunsa eteen, "Kaikki kuulee ja sä käyttäydyt niin kuin me oltaisiin menossa naimisiin!"
"Entä jos mennäänkin?" hän virnisti, saaden minut jähmettymään uudestaan.
"Sebastian, älä oikeasti jos tää on joku ihme pila, niin..." panikoin, kun taas Sebastian vain nauroi: "Ei nyt oikeasti! Rauhoitu hyvä mies"
"Ei saa säikäytellä nuin", huokaisin ja annoin silti uuden suudelman hänen pelottelustaan huolimatta.
----------------------------------------------------------------------------------------
"Alice?" koputin hänen oveensa ja odotin jotain vastausta.
"Mitä?" kuulin huudon ja avasin oven jännittyneenä, enkä edes tiennyt miksi, sillä kaikki kyllä sanoivat, että ei Alice välittäisi tästä. Nyt minun oli kuitenkin pakko kertoa, koska olimme muuttamassa yhteen viikon päästä, enkä viitsinyt valehdella siitäkin.
"Hei prinsessa", tervehdin ja istahdin hänen pehmeälle tuolilleen, vastapäätä hänen kirjoituspöytäänsä, jonka ääressä hän istui tekemässä varmaankin läksyjään.
"Heissan sullekin", Alice hymyili, "Mitäs sulla?"
"Uhm... Mun pitäis kertoa jotain..." aloitin erittäin kliseisesti, odottaen hänen reaktiotaan. Ensin hän kurtisti kulmiaan ja kysyi sitten: "No? Kerro vaan"
"Se liittyy muhun ja Sebastianiin", selitin hiljaa ja kiljaisin säikähdyksestä, kun hän hyppäsi syliini kiljuen itsekin.
"Jes!! Mä tiesin, mä niin tiesin!!" hän huusi ja halasi minua tiukasti, lähes kuristaen minut otteeseensa.
"Rauhoitu", huokaisin käheästi ja otin syvään henkeä, kun hän päästi minut irti.
"Sun pitää kertoa kaikki! Miten te rakastuitte? Miten te tapasitte? Tai ootas, mähän tiedän jo", hän muisti ja naurahti sitten kohauttaen hartioitaan, "Ihan sama, sun pitää silti kertoa"
"Mitä mä nyt muka kertoisin?" kurtistin otsaani, "Me tavattiin siellä kuvauksissa ja sitten mä pyysin sitä baariin, jonka jälkeen me jotenkin päädyttiin- Krhm... Ehkä mä voin tän osan jättää pois"
"Eikä?! Heti ekoilla treffeillä!" hän huudahti ja suljin nopeasti hänen suunsa kädelläni.
"Ei, en mä sitä tarkoittanut!" huutokuiskasin punaisena, "Eikä sun sitä tarvinnutkaan tietää, mutta kuitenkin, sitten me alettiin siellä Lontoossa pussailla ja- Tai siis sellaista perus säätämistä, jonka jälkeen me varmaan riideltiinkin pari kertaa, kunnes Sebastian lähti Espanjaan ja niin, sitten me ollaan nyt yhdessä ja pari viikkoa sitten Sebastian kysyi multa..."
"Te meette naimisiin!" Alice huokaisi innostuksesta.
"Mitä? Ei!" kerroin, "Me muutetaan yhteen"
"Wau! Vähän siistiä!" hän sanoi iloisena ja hymyilin hänelle itsekin helpottuneena. Tosin osa minusta pelkäsi, mikä fanityttö hänestä yhtäkkiä kuoriutui.
----------------------------------------------------------------------------------------
Teippasin viimeisen laatikkoni kiinni ja pysähdyin hetkeksi vain istumaan sängylleni, jossa tosin oli jäljellä enää vain patja. Jos olisin tiennyt, mihin päätyisin, kun ajoin silloin sydän särkyneenä tänne, en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Tosin onnesta kumpikin, sillä olin nyt onnellisempi kuin koskaan.
Minulla oli poikaystävä, joka periaatteessa olisi muutaman tunnin kuluttua avomieheni- Odotas, tämä kuulosti jotenkin hassulta. Avomies... Jos sinne lisäisi yhden i-kirjaimen, niin siitä ei sydänkohtaus olisi kaukana, huokaisin itselleni ja otin yhden kuvan seinältäni irti. Muut saisivat jäädä, koska vanhemmat halusivat jättää tämän huoneen ennalleen muutostani huolimatta.
Kuvassa oli selvästi minä ja tietenkin Sebastian, hymyilemässä kummatkin toisillemme. Alkuperäinen kuva oli itseasiassa kai Antonin ottama Lontoossa ja tykästyin siihen niin paljon, että päätin piirtää sen itselleni, koska oikea kuva oli Sebastianin luona.
"Oletko sä jo valmis?" kuulin Sebastianin äänen ja laskin piirustuksen yhden laatikoiden päälle, nousten sitten seisomaan.
"Joo, kaikki pakattuna", kerroin ja suutelin häntä nopeasti tervehdykseksi. Joka tosin venähti kunnon suutelutuokioksi, jonka kiljuva Alice ja silmiään pyörittelevä Alex keskeyttivät.
"Aww, niin söpöä", hän huokaisi ja vilkaisi sitten taaksensa, hymyillen jollekin. Hymyni katosi, kun Jaxon ilmestyi huoneeseeni, mutta palautin sen pakolla, kun Sebastian tökkäsi minua kylkeen.
"Auts", kuiskasin ja kävelin sitten Jaxonin luokse, joka virnuili jostain siskolleni. Rykäisin kurkkuani, jolloin he irrottautuivat toisistaan.
"Alice, mä lähden nyt", kerroin, nyökäten kohti tavaroitani, "Voitko sä kantaa pari?"
"Mä voin myös", Jaxon sanoi ja ennen kuin kerkesin sanoa mitään, hän oli jo napannut käsiinsä kaksi laatikkoa kerrallaan ja Alice yhden. Sebastian vain kohautti hartioitaan ja lähti myös ottamaan kolmannen viimeisistä laatikoista.
----------------------------------------------------------------------------------------
"Meidän koti", hymyilin, kun pääsimme Sebastianin kanssa uuteen kotiimme sisälle.
"Mhm... Meidän", hän hymyili takaisin ja laski käsistään tavaransa, jonka jälkeen käveli luokseni ja laittoi kätensä ympärilleni takaa, asettaen leukansa olkapäälleni.
"Tää on niin hullua", mutisin ja otin omilla käsilläni kiinni hänen käsistään.
"Hyvällä vai huonolla tavalla?" Sebastian naurahti, puristaen minut kiinni itseensä.
"Hyvällä tietenkin, mä vaan en ois ikinä voinut kuvitella että tää tapahtuu oikeasti", selitin katsellen ympäri olohuonetta, joka oli täynnä muuttolaatikoitamme. Uusi kotimme sijaitsi samassa kaupungissa kuin Sebastianin edellinen asunto, koska molempien työt olivat periaatteessa täällä. Tai minun työni varsinkin olivat vähän siellä sun täällä, mutta täältä oli paljon paremmat mahdollisuudet matkustaa muuallekin.
"Zachary", hän sanoi hiljaa ja käänsi minut ympäri halauksessaan, "Sä oot kaikkea, mitä mä oon ikinä osannut unelmoida ja vielä sitäkin enemmän, sä oot mun kaikkeni"
Hymyilin ja annoin huuleni puhua puolestani, paljastaa tunteeni hänelle. Sebastian hymyili suudelmaamme ja painoi minut seinää vasten, erottautuen sitten hieman.
"Tiedätkö, mitä meidän pitäisi tehdä?" Sebastian virnisti, saaden minut aukaisemaan silmäni.
"No?" kysyin purren alahuultani flirttailevasti.
"Meidän pitäis testata se uusi sänky, eikö niin?" Sebastian virnisti ja annoin hänen kuljettaa minut makuuhuoneeseemme, jättäen polun vaatteita jälkeemme.
CZYTASZ
My Lion (Finnish)
Romans~My Lion~ Zachary McCartney saa tyttöystävänsä kiinni pettämisestä ja hän päättää muuttaa muiden perheenjäsentensä luokse eri kaupunkiin. Kuntosalilla, josta hän oli saanut töitä muuton jälkeen, Zac tapaa Thomas Greenen, jolla on ehdotus. Suostuttua...
