My Lion (Finnish)

T R E I N T A Y D O S

Piirustus ylhäällä ©ilcielocapovolto (Tämä kuva on tässä siksi, että saatte jotain ideaa siitä, mitä Zac piirtää, koska oon sika huono kuvailemaan kuvia)

Sanoin muuten aiemmin, että en enää varoita, jos tässä on jotain seksuaalista sisältöä, mutta varoitan nyt silti, ihan vaan siksi, että tässä on kuvia... joita et halua vahingossa katsoa jossain julkisessa paikassa...

-Jacqueline

Zac

"Argh!" huokaisin ja lysähdin penkille pukukaappien eteen. Mikään ei mennyt tänään hyvin, ei sitten mikään. Ensinnäkin, Sebastianin lähdöstä oli kulunut jo neljä päivää ja ikäväni pahentui päivä päivältä. Toiseksi, Alice kikatti koko viimeyön jonkun kanssa puhelimessa, joten en voinut nukkua. Kolmanneksi, olin aivan järkyttävän turhautunut. Seksuaalisesti.

Mitä muuta tosin olisin voinut odottaa, kun poikaystäväni oli jossain toisella puolella maapalloa ja olin itse terve nuori mies... Sen takia olin itseasiassa mennyt salille ja yrittänyt purkaa paineita siellä, mutta jostain syystä se ei helpottanut yhtään. Nyt olin vain väsyneempi ja ärtyneempi kaikesta.

Paiskaisin sitten kaappini kiinni ja nappasin urheilukassini lattialta, lähtien pois pukuhuoneesta.

"Zac!" tuttu ääni kuului juuri, kun olin pihalla aukaisemassa autoni ovia. Daniel hölkkäsi oma urheilukassi olallaan luokseni ja heilautti sitten kättään.

"Dan, mitä jätkä?" naurahdin, "Uusia panoja etsimässä?"

"Ha ha, ihan kuule töihin tulin", hän tuhahti ja virnisti sitten, nojaten hieman minuun päin, "Vaikka tietenkin jos sä oot halukas, niin mä oon heti valmis panoon"

Tönäisin hänet kädelläni kauemmas ja istahdin autooni. Heitin kassin etupenkille viereeni ja sanoin sitten hänelle: "Ei kiitos, mä mieluummin odotan Sebastianin takas Espanjasta kuin otan sun velttoa munaa"

"Velttoa? Anteeks vaan, mut mun muna ei oo mikään veltto", hän yritti vakuuttaa, mutta paiskasin oven kiinni hänen nenän edestään ja vilkutin hänelle ajaessani pois paikalta.

Kaikkiko tänään kärsivät seksuaalisesta turhautumisesta?

----------------------------------------------------------------------------------------

"Onko täällä ketään?" huusin, kun palasin takaisin kotiin. Mistään ei kuulunut mitään, joten kiipesin portaat ylös omaan huoneeseeni, tosin sitten muistin hikiset salikamppeeni ja raahustin portaat takaisin alas, vieden pyykit pyykkikoriin.

Sen jälkeen palasin omaan huoneeseeni ja istahdin kirjoituspöytäni eteen. Puhelimeni värisi hetken vieressäni, mutten jaksanut katsoa sitä, vaan kaivoin luonnosvihkoni ja lyijykynän. Hiljaisen musiikin soidessa taustalla, aloin hahmotella kahta hahmoa paperille.

Minuuttien kuluessa paperille muodostuu sängyssä makaava ja toisiaan haliva pari. Saatuani kuvan loppuun, päätän vielä värittää kuvan. Taaempana olevalle muodostuu tummanruskeat hiukset, kun taas toiselle väritän vaaleat. Tai siis aloitan värittämään, koska puhelimeni alkaa väristä taas.

Huokaisten kiroan, kun tajuan sen olevan Sebastian. Hän kertoi kuinka hänen isoäitinsä oli käynyt heidän luonaan aiemmin ja nyt hän vain makoili tylsistyneenä omassa huoneessaan.

Älä vaan sano että sullakin on jotain jännää tekemistä ja mä vaan yksin kuolen tylsyyteen täällä... 😔

Naurahdin hänen viestilleen, mutta nauruni tyrehtyy, kun uusi kuvaviesti ilmestyy. Nielaisen kuuluvasti ja nuolaisen alahuultani nähdessäni, mikä kuva se on.