Alya ||Ei jatku

22. Suunnitelma B

Tästä eteenpäin Aran puheenvuorot esiintyvät tekstissä näin. Eikä "näin." Eli ne ovat vähän vinossa ja ne erottaa sillä tekstistä.

-Tämäkö on se tyttöystäväsi? Onko hän sielunkumppanisi? Cainin isä kyseli.
-Kyllä, hän on tyttöystäväni ja kyllä hän on sielunkumppanini. Cain vastasi.

-No, mikä on nimesi? Cainin isä kysyi minulta.
Hämmennyin hetkellisesti ja hengitin syvään. En tosin mitenkään hitaasti vaan aika nopeasti. Olin kyllä huomaamaton, että en näyttänyt täyttyvältä ilmapallolta. Kerronko hänelle oikean nimeni vai valehtelenko?

Alya, rauhoitu. En jaksa kaikkia ajatuksiasi kerralla.

Ara sanoi minulle linkkimme avulla.

Ara? Oletko se sinä?

Hyvää päivää kanssasi...Tottakai olen! Kuka muukaan sinulle juttelisi oman pääsi kautta. Sano oma nimesi. Tulette kuitenkin tapaamaan jatkossakin.

Ara ohjeisti minua.
-Olen Alya. vastasin.
-Se Alya? Cainin isä kysyi korostaen sanaa se.
-Miten niin se? kysyin hieman hämmentyneenä.
-Siis se prinsessa? Cainin isä jatkoi mielenkiinnolla.

Ai niin. Unohdin jo.

Tiedätkö mitä minun täytyy kestää näiden sinun ajatustesi kanssa...

Ara huokaisi.

-Kyllä. vastasin.
-Miten sinä päädyit yhteen hänenkaltaisensa kanssa? Cainin isä kysyi häneltä.
-Ömm...Me tapasimme lähellä kotiani. Cain vastasi.

No tapasimme hänen isänsä kotona. Tai pihalla. Emme tosin mitenkään erityisen hienoissa olosuhteissa.

-Jaa. Mitäs te neiti teitte siellä? Cainin isä kysyi.
-Halusin vaellella vähän. sanoin lyhyesti.
-Luin lehdestä, että katosit vähän aikaa sitten. Mitä tapahtui? hänen isänsä kyseli.
-Se ei kyllä nyt kuulu teille.sanoin jykevästi.

Cainin isä nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Olin onnellinen, että hän jätti sen siihen. En todellakaan halunnut kertoa tuolle miehelle sedästäni ja siitä, että osaan Varjotaikaa. Tai siitä, että voin puhua hengille.

Toisaalta en halunnut edes tällaista elämää. Halusin vain olla ihminen joskus uudestaan. En olla kaikkien tietämä "jumalainen olento" tai "jumala".

Ömm...Kohtasin ongelman...

Ara kertoi.

Mitä? Mitä tapahtui!?

Saatoin lukita itseni tänne häkkiin vahingossa..

*-*Ararosan näkökulma*-*

Tähän kohtaan vielä, että Alyan ajatukset Aralle näkyvät myös vinotekstillä jos se on Aran näkökulmasta.

Lähdin hiippailemaan kohti häkkejä. Miksi Alya katsoi minua noin huolestuneena? Osaan kyllä...Ainakin luulisin niin. Nämä jalat ovat kyllä pakko myöntää aika hankalat. Eikö kukaan koskaan ajatellut, että voisi kävellä nelinkontin. Tämä on siis aivan liian vaikeaa. Mitä jos menisin neljällä jalalla tässä...Hmm...Eihän täällä ole muita. No, annetaan sille mahdollisuus. Jos tiedätte miten karhukävely menee, niin Ara menee niin. 😂

Tässä sitä nyt sitten köpötellään. Pakko sanoa, että tämä ihmisen selkä on kyllä aika surullinen. Sattuu fyysisesti ja henkisesti. Enemmän kyllä henkisesti. Siis miten joku voi näyttää näin urpolta. Onneksi Alya ei ole täällä. Hän vain nauraisi minulle. Miten Alya osasi heti kävellä neljällä jalalla niin hyvin kun minä en nyt osaa kävellä kahdella? Miten hän osasi kävellä kahdella jalalla niin nopeasti? Epäreilua. Ei hän sentään silloin osannut vielä taikoa. Ei hän osaa vieläkään kunnolla.