Alya ||Ei jatku

15. Henget

En tiennyt mikä se oli. En ollut kokenut sitä. Avasin silmäni ja kaikki ympärilläni heilui. Näin erilaisia valoja, jotka liikkuivat ympärilläni. Räpäytin silmiäni muutaman kerran ja näin nyt selvemmin. Cain oli edelleen edessäni silmät kiinni. Yritin kutsua häntä, mutta mitään reaktiota ei ollut. Käänsin katseeni takaisin valoihin ja ne näyttivät eläimiltä. Osa niistä oli eläimiä ja osa kasveja. Ne kaikki tuijottivat minua ja tulivat luokseni. He kumarsivat ja silloin tajusin. He olivat henkiä.
-Ara? Ara? yritin puhua Aralle, mutta hän ei vastannut.
Yhtäkkiä tuntui tyhjältä...Ikään kuin osa minusta puuttui. Kosketan kaulaani, siinä on pientä kutkuttavaa tunnetta. Suuni avautui ja valkoinen pallukka lensi ulos. Kutkuttava tunne hävisi, mutta pallo lenteli kauemmas minusta. Henget muodostivat ympyrän, jonka keskelle valkoinen pallukka lensi. Se räjähti ja se sokaisi minut hetkellisesti. Avasin silmäni ja näin sen. Edessäni oli henkiä joiden kaikkien edessä oli yksi kultaisesti hohtava...kettu...Kyynel vierähti poskelleni ja kettukin itki. Juoksimme molemmat toistemme luokse. Halasin kettua, hämmästyksekseni käteni eivät menneet ketun läpi. Suljin silmäni.
-Ara...Kuiskasin. Silloin kuulin sen. Kuulin Aran äänen oikeasti, eikä vain pääni sisässä.
-Alya...hän kuiskasi.
Lopetin halin, koska tiesin, että se ei voisi kestää ikuisesti.
-Miksi olen täällä? kysyin nyyhkyttäen.
-Olet täällä koska löysit hänet. yksi henki sanoi.
-Kenet? kysyin hämmentyneenä.
-Sielunkumppanisi. Cainin. henki jatkoi.
Räpäytin silmiäni muutaman kerran ja katsoin Cainia.
-Eikö Alex ollut sielunkumppanini? Miksi en tullut tänne silloin? kysyin hämmentyneenä.
-Koska et rakastanut häntä. henki sanoi.
-M-Mitäh...kysyin ja tunsin kyyneleet.
-Sinä saatoit rakastaa Alexia hieman, mutta pääasiassa kettusi Aran mielipide vaikuttaa. henki jatkoi.
Ara hymyili hieman syyllisenä vieressäni.
Annoin vain pienen ilkikurisen mulkaisun.
-Mutta miksi olen täällä? Siis eihän muut tule tänne kun löytävät sielunkumppaninsa. Vai tulevatko? kysyin edelleen hämmentyneenä.
-Eivt tule. Se johtuu siitä, että olet jumala. Muistatko? henki kysyi naurahdellen.
Tiesin mitä Ara ajatteli joten sivuutin Aran naurun kokonaan.

-Okei, eli mitä täällä pitää tehdä?kysyin nopeasti.
-Tavallaan ei mitään, mutta samalla kuitenkin kaikkea. Olet aina henkisesti täällä. Vaikka tunnet ja näet tuolla toisella puolella. Henkesi ja Ara ovat aina tällä. Luulitko, että hän olisi aina tuolla pääsi sisällä. Hyh. Se on pieni paikka. Sinäkin tulet tänne kun Ara ottaa ohjat. henki lisäsi.

Wau. Paljon tietoa yhelle päivälle. Tai pikemminkin yhelle ihmiselle. Olen ollut täällä ennenkin? Ara on täällä melkein koko ajan?
-Onko täällä kirjasto? kysyin miettien Araa.
-On. Täällä on mitä vain haluat. Kuvittele se ja päätä mihin laitat sen. Jos haluat kirjaston, ajattele kirjastoa. henki jatkaa hieman naurahdellen.
Käännyin katsomaan Araa.
-Niinkö opit niitä loitsuja? kysyin kiinnostuneena.
-Juuh. Ja kyllä osaan lukea. Ara lisää.
Naurahdan hieman.
-Minä haluaisin nyt takaisin. Miten pääsen takaisin? kysyin hengiltä.
-Ajattele tätä ilmapallona. Sitten puhkaiset sen pallon. henki opasti.
Nyökkäsin. Suljin silmäni ja kuvittelin keltaisen pallon. Huvikseni lisäsin palloon tekstin: Henkijuttu. Kuvittelin mieleeni neulan. koska en oikein muita teräviä asioita tiennyt. Puhkaisin pallon ja avasin silmäni. Paikka näkyi edelleen haaleana ja Ara loikkasi suoraan minua päin ja kesken ilmalentoa hän muuttui pallukaksi ja lensi suustani sisään. Paikka katosi kokonaan ja Cain seisoi edessäni.

Halasin Cainia ja täytyin taas sillä tunteella. Se vallitsi sisälläni ja sai jalkani muuttumaan nuudeliksi. Cain avasi silmänsä ja kuulin pienen kehräyksen hänen sisältänsä.
"Hihii! Teit sen Alya! Kumppani on iloinen!"
Cain vastasi haliini ja laittoi toisen kätensä pääni taakse. Hän painoi pääni rintakehäänsä ja sitten hän nosti minut syliinsä. Cain kantoi minut portaita ylös huoneeseen ja laski minut sängylle.
"Nälkä..."
Kosketin vatsaani ja tiesin sen. Meillä oli nälkä.
Cain murahti hieman, mutta mulkaisin häntä sen verran vakuuttavasti, että hän lähti keittiöön.
Nousin sängylle istumaan ja katsoin ympärilleni. Huoneessa oli tummat värit, vaikka koko talo oli vaalea.
"Mä tykkään väreistä..."
Naurahdin hieman ja nousin sängystä pois. Kävelin huoneen ainoan ikkunan luokse ja kurkistin ulos. Pimeää. Oli ilta. Syöksyin takaisin sängylle kun kuulin lähenevät askeleet. Ovi avautui ja Cain astui sisään tarjottimen kanssa.
-Patonki kaikilla täytteillä. hän sanoi ja laski tarjottimen syliini.
Katsoin patonkia silmät suurina.
"Älä tuijota sitä vaan syö se!"
Hymyilin ja nappasin molemmin käsin kiinni patonkiin. Virhe? En usko. Avasin suuni ja haukkasin ison palan. Suljin silmäni tästä mahtavasta makuelämyksestä. Mmm...Maistui oudolta, mutta niiiiin hyvältä.

-Onko hyvää? Cain kysyi naureskellen samalla.
-On. vastasin niin totisena kuin pystyin olemaan.
Cain katsahti vaatteitani.
-Haluatko vaihtaa vaatteita? hän kysyi ja katsoi minua silmiin.
"Todellakin halutaan vaihtaa!"
-Juu...vastasin vähän ujosti.
Cain nousi ylös sängyltä ja meni kaapin luokse. Hän avasi sen ja selasi vaatteitaan. Hän katseli monia eri paitoja ja otti kaapista punaisen vaatteen ja mustan vaatteen.
-Tässä. hän sanoi ja heitti vaatteet sängylle.
"Ahaa...huppari ja lökärit."
Nostin vaatteet käsiini. Katsoin niitä erittäin hämmentyneenä.
"Avaa se metallinen juttu punaisen hupparin keskeltä...Sitten häädä tuo yksi pois."
Nostin katseeni välittömästi Cainiin, joka katsoi minua sängyn päädystä.
-Ulos. sanoin nopeasti ja ytimekkäästi.
Cain räpäytti silmiiän. Selvästikkin heräten horroksestaan. Hän häipyi nopeasti ovesta ulos.
"No niin. Tule sinne henkipaikkaan niin näytän."
-Miten? kysyin.
"Kyllä sinä osaat!"
Aran sanat kaikuivat päässäni ja mietin miten pääsisin sinne. Hahaa! Nyt keksin. Suljin silmäni ja kuvittelin olevani henkien luona. Avasin silmäni ja ympärillä oleva maailma alkoi pikkuhiljaa haihtua pois ja saavuin valkoiseen paikkaan. Vaatteet olivat edelleen käsissäni, joka hämmensi minua hieman. Katsoin niitä ja mietin miten homma toimii. Yritin katsoa ympärilleni ja etsin katseellani Araa, mutta en nähnyt häntä. Katseeseeni kuitenkin osui yksi henki. Se näytti auringonkukalta, mutta sillä oli kasvot.
-Hei? sanoin ja astuin lähemmäs.
Ayringonkukka heilui hetken paikallaan ja lähti sitten pomppimaan pois luotani. En lähtenyt perään, mutta no jaa. Avasin suuni jotta voisin hengähtää, mutta sen sijaan suustani lensi ulos pallukka, joka muuttui ketuksi ilmassa. Ara.
-No niin asiaan! Ara huusi ja juoksi luokseni.
Hän nappasi vaatteet käsistäni ja peruutti hieman.
-No niin ajattele mallinukkea. Ara sanoi.
Ajattelin mallinukkea. En tiennyt miltä se näytti, mutta ajattelin sitä sanaa.
Eteemme lehahti tyhjästä esine. Kai sitten se mallinukke. Ara loikkasi sen luokse ja heitti vaatteet sen päälle hetkessä. Katselin miten ne laitettiin ja sitten katsoin Araa.
-Noinko puen ne? kysyin osoittaen jännittävää härveliä edessäni.
Ara nyökkäsi ja loikkasi ilmaan muuttuen pallukaksi. Ja sitten leijaili suuhuni. Otin vaatteet nuken päältä ja lähdin henkimaailmasta. Istuin nyt taas Cainin sängyllä, tällä kertaa tiesin mitä piti tehdä. Otin mekon pois ja vaihdoin vaatteet.