Alya ||Ei jatku

24. Jookos kookos

Ararosa:

Alya laskeutui istumaan vierelleni ja halasimme toisiamme. Elämä oli surkeaa. Olisimme paljon onnellisempia jos emme olisi tässä perheessä. Yritin puhua Cainin ketulle, mutta hän oli sulkenut minut pois. Hän ei koskaan tehnyt niin. Juttelimme usein. Tai...no. Juttelimme aina...Alya ei todellakaan saisi tietää tästä vielä. Alya. Hän on paras ystäväni. Sanotaan, että sielunkumppani on toinen puolikas ja uskon sen. Sanotaan, että sisäinen susi/kettu valitsisi mielummin kumppaninsa ihmisensä sijasta, mutta sitä en usko. Alya on ja tulee aina olemaan ensimmäinen huoleni. Cain on minulle rakas, mutta tuo johtuu pääosin siteestämme. Tottakai hän on minulle muutenkin tärkeä. En vain voisi koskaan hylätä Alyaa, mutta se, että Cain ei ollut täällä oli sulaa vihaa sisälläni. Repisin tuon pojan sisukset ulos vielä jonain päivänä. Nyt autan Alyaa auttamaan minua. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta se on totta. Tietenkin voisin etsiä sieluni itsekin, mutta en voisi olla Alyan kanssa silloin.

-Alya, olet todella tärkeä minulle... kuiskaan hänen korvaansa nyyhkyttäen.

Tiedän sen.

Hän vastaa minulle linkkimme kautta.

Halimme toisiamme vielä hetken, kunnes joku rikkoo hiljaisuuden.

-Hei mistä jäin paitsi?

Sisälläni kiehui. Eikä vain pientä poreilua vaan sellaisia höryjä, et kattilasta poksahtaa kansi ja kaikki lentää ulos. Miten hän kehtaa?

Päästän Alyan syleilystämme ja nousen vihaisena seisomaan. Katson häntä suoraan silmiin.

-Hei Cain. sanoin.

Ärtymykseni pystyi melkein ottamaan kiinni ilmasta paljain käsin, se oli niin vahva. Otin muutaman askeleen lähemmäksi, mutta sudet estivät minua. Murahdin heille vähäsen, mutta en irrottanut katsettani Cainista. Hän näytti hämmästyneeltä ja hän siirsi katseensa taakseni. Sitten hänen kasvonsa muuttuivat, ne valahtivat vaaleaksi ja hänestä välittyi vain yksi tunne. Suru.

Tunsin jonkun laskevan kätensä olkapäälleni ja rauhotuin heti. Sielunkumppanin lisäksi vain yhdellä henkilöllä on tuollainen vaikutus. Puolikaallani. Käännyin ympäri ja halasin Alyaa. Sudet vetäytyivät hieman ja antoivat meille kolmelle aikaa jutella. Sitä me todellakin tarvitsisimme, aikaa. Hengitin syvään ja vapautin hiilidioksidia. Uudestaan ja uudestaan.

-Ararosa, mitä Alyalle tapahtui? Cain kysyy edelleen hämmentyneenä.

Pudistan päätäni ja yritän ajatella iloisesti. Cain on viaton, syytön, ihana...komea...upea...

ARA NYT KESKITY!

Päästän suustani pienen naurahduksen ja sitten minä ja Alya alamme molemmat nauramaan. Cain katsoi meitä ja hymyili. Mitäköhän hän mahtaa ajatella? Miltäköhän hänestä tuntuu kun kumppani on kahtena kappaleena?

En ole ajatellut tätä hänen näkökulmastaan...Cain on oikeasti aika mahtava. Hän auttaa meitä ja on valmis tekemään mitä tahansa vuoksemme. Tai ainakin luulen niin.

-Kysyin vakavan kysymyksen ja te vain nauratte?! Cain huudahti.

-Susta tuli vaan niin valkonen! Oisitpa nähnyt ittes! Alya räkätti takanani.

Cain yrittää näyttää ärtyneeltä, mutta nopeasti hänkin hymyili.

-Löysittekö sen kiven? Hän kysyi.

Ai niin, piti sellainenkin etsiä.

-Ei. Vastasimme Alyan kanssa samaan aikaan.

-Ei se mitään etsitään se nyt. Sain haettua kartan isäni huoneesta, joten nyt täytyy kiirehtiä ettei hän huomaa. Cain kertoi.

Nyökkäsimme Cainille vastaukseksi ja hajaannuimme ympäri aitausta. Sudet etsivät kanssamme, mutta tarkkailivat Alyaa jostain syystä todella tiiviisti. Oliko Paha oikeasti tehnyt jotain kammottavaa, josta emme tienneet vielä?

-Löysin sen! Alya huusi aitauksen toiselta puolelta.

Juoksimme kaikki katsomaan oliko hän oikeasti löytänyt sen ja olin oikeasti yllättynyt. Se oli tavallisin kivi, mitä olen koskaan nähnyt. Ei mitään ihmeellisiä värejä, ei yllättäviä muotoja. Ei erityisen iso tai pieni. Vain tuiki tavallinen kivi.

Cain otti kiven käteensä ja katsoi sitä.

-Jep, tämä se on. Hän sanoi ja lähdimme pois aitauksesta.

Cain johdatti meidät takaisin autolle ja hyppäsimme kyytiin. Automatka oli hiljainen, mutta minä ja Alya juttelimme linkkimme kautta. Lähinnä Cainista ja siitä milloin hän merkkaa meidät. Alya oli hetken epäröivä koko merkkauksesta kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta muistutin häntä, että se särkisi Cainin sydämen. Hän myöntyi, mutta lupasin korvata sen hänelle. Jotenkin...Minulla on nyt aika paljon korvattavaa Alyalle, hän auttaa minua etsimään sieluani. Se on iso juttu. En olisi uskonut hetkeäkään, että olisin jonain päivänä päässyt katsomaan Alyaa suoraan silmiin ja halaamaan häntä. Se on jokaisen sisäisen suden ja ketun unelma. Jutella kasvokkain ihmisensä kanssa. Ja nyt minä voin. Olen onneni kukkuroilla! Kunpa se vain kestäisi ikuisesti...Mutta sehän ehkä voi!

Sori, oon ollu hetken tai no jonkin aikaa poissa wattpadista ihan sillä, että tarvitsin tauon. Tarvitsin aikaa ajatella asioita, mutta nyt olen jotenkin taas kärryillä. Joo, sanoin, että julkaisen alkuviikosta...Hups, mutta julkaisen nyt vaikka tämä onkin normaalia kappaletta lyhyempi. Ajattelin, että ansaitsette kappaleen. Sitäpaitsi sain tuohon hyvän lopetuksen, hehee...

Palaamme asiaan ensi kappaleessa

-Porkkana is out