Mila
"Ylös aamupalalle!!" Heräsin Adriannan eli 'hoitajani' huutavan minulle. "Joo joo" Mumisin. "Kaikki muut tytöt on jo hereilä miks sä et ota mallia ja oo nii ku ne?!" Se huus ja nousin ylös. "Koska mä en nää sille vaan syytä" sanoin ja Adrianna lähti ulos minun ja 5 muun tytön huoneesta.Olen asunut 3 vuotta jo orpo kodissa eikä minua vieläkään ole adoptoitu. Monia muita tyttöjä paljon nuorempia on kyllä adoptoitu tietenkin.
"Meile tänään muuten tulee vieraita kattomaan" Andrianna tuli sanomaan ovelle kaikki samat sanat jotka joka päivä sanoo. Ajattelun että en jaksa panostaa 𝑝𝑎𝑙𝑗𝑜𝑎 koska en kuitenkaa pääsisi kenenkään lapseksi.
Pari muuta tyttöä muuten kiusaavat minua myös täälä. Ei tietenkää kaikki mutta tyttö nimeltä Alexa ainakin. Kävelin vaatekaapille ja pengoin sieltä vaatteet.
(Kuvittele et tota reppuu ei oo lol)
Laitoin hiukseni vielä sotkuselle nutturalle ja kävelin olohuoneeseen missä Alexa ja sen kaverit istuivat. "Ohho Mila huora päätti tänää näyttäytyy" Alexa mäkätti. "Ensinnäkää älä kutsu mua sun nimellä ja osaaks sä koskaan piättää sun pientä suuta kiinni?" Sanoin ja Alexa pyöritti sen silmiäänsä. Menin syömään aamupalaa ja sielä oli samaa mönjää niiku aina. Puuroa. Puuro olisi muuten ehkä ihan hyvää mut täälä puuroa tehään varmaan jostain roskista. En ees liiottele. Se maistuu aivan joltai vanhalta persikalta.
~~~
Kello oli 17.30 ja vieraat tulevat suunnilleen 17.40. Olin mun ja muitten tyttöjen huoneessa soittamassa kitaraa. Sielä ei ollu ketään muita onneks, kaikki oli alakerrassa pelaamassa lautapelejä jne.
Soitin kitaraa noin puoli tuntia kunnes laitoin sen alas ja otin kuulokkeet. Mä kuuntelen liikaa paljon musiikkia. Nukahan siihen kun kuuntelen musiikkia, pihalla kuuntelen musiikkia, sisällä kuuntelen musiikkia oikeastaan aina kun on mahdollisuus joko kuuntelen musiikkia tai soitan kitaraa.
Laitoin mun kuulokkeet mun korviin ja laitoin soimaa 'all i want- kodaline'. Se oli lempi biisini ja hetken päästä nukahdin.
~~~
Heräsin siihen kun Adrianna heilutti mut hereile. "Herää!! Vieraat, oikeestaan vieras on täälä ja se käy nää huoneet läpi joten laita ittes kuntoon äläkä oo noissa rääsyissä!!" Adrianna huus. "Muut tytöt on alhaalla oottamassa vierasta ja nii voisit olla sinäkin. Kerranki sut voitas valita!" Se jatkoi.
Hän lähti mutta en aikonut vaihtaa vaatteitani vaan menin makaamaan takaisin sänkyyni samalla ku mä kuuntelin joitain biisiä jota mä en eedes tiennyt, tabletistani. Vaihdoinn biisin takaisin lempi biisiin.
Hetken päästä kuulin pienen koputuksen ovessa. "Sisään" sanoin ja näin kuinka ovi aukes. Sisään asut aika nuori poika joka oli aika nuori omalle lapselle. "Moi mun nimi on Jonah Marais" hän sanoi ja käveli luokseni. "Moi mun nimi on Mila Allen" mä sanoin ja ojensin kättäni.
"Mitä sä kuuntelet?" Se kysy. Mä näytin mu iPadia sille koska meilä ei ollu täälä puhelimia. "All i want, Kodaline lta" vastain. "Must tuntuu et mä oon joskus kuullu ton biisin" hän sanoi.
Jonah vaikutti todella kivalta ja mukavalata ja hän hymyili paljon antaen hyvän kuvan itsestään. "Joo se on mun lempi biisi" sanoin.
"Noh, Mila minkä ikänen sä oot ja mistä sä oot kotosin?" hän kysyi.
"mä oon 14.v ja mä oon kotosin täältä Losista" vastasin.
"oikei kiva kuulla" se sano. "Soitaks sä kitaraa?" Jonah kysyi nähden kitarani. "Joo kyllä mä jotenki" vastasin
"Saanks mä kuulla?" Se kysy. Mä mietin vähä aikaa kunnes mä vastasin "joo tietty" mä sanoin ja nosti kitaran lattialta. Mä aloin soitta mun leimpi biisin melodiaa.
"Sähä oot super hyvä" hän sanoi innokkaana. "No enpä ny tiiä" sanoin samalla ku mä varmaa näytin joltain tomaatilta.
Juttelimme aika kauan ja Jonah kyseli paljon kysymyksiä minusta samalla kun kysyin kysymyksiä hänestä.
~skip 40 min~
"Mut mä lähen nyt mut mä tuun käymää uudestaan vielä tänään" Jonah sanoi ja nousi seisomaan "Joo näkyilään" sanoin hymyillen samalla kun näin hänen lähtevän.
Jonah oli super kiva ja ois kiva saada se mun iskäks.Kävelin alakertaan ja Alexa oli sielä. "Mitä toi idiootti täälä vieläki tekee?" Hän sanoi ja pyöritti silmiään. "Ei ku ainii miks joku sut adoptois" Alexa sanoi.
"Teinejä ei adoptoida" sanoin sillä Alexa oli 17 vuotta. "No mielummi ne adoptois mut" se sano.
"Miks sä sit vielä oot tääl?" kysyin. "No aiva sama Jonah varmasti mielummi adoptoi mut ku sut" hän sanoi. "Nii vai?" kysyin. "No joo meijän juttelu meni aika hyvi" Alexa sano.
"Nii meni meijänki mä soitin sille biisin" sanoin. "Niiku sitä jotku biisit kiinostais" Alex sanoi.
"Aiva sama mua ei kiinnosta mitä sä ajattelet" sanoin ja nousin sohvalta. Kävelin keittiön pöydän ääreen ja selailin iPadiani.
Hetken päästä kuulin ku ovi aukesi ja näin että Jonah ja 4 muuta poikaa astui sisään. He ei huomannu minua joten juoksin takaisin yläkertaan huoneeseeni.
10 minuutin päästä kuulin kuinka oveeni koputettiin. kävelin avamaan oven ja sielä seisoi Jonah ja 4 muuta poikaa joka näin jo aijemmin alakerrassa. "Ai moi te ootte täällä..?" sanoin ja päästin heidät sisään huoneeseeni. "Joo tässä on mun kaverit jotka asuu mun kans samassa talossa" se sano. "Tässä on Jack, Corbyn, Zach ja Daniel" Jonah esitteli heidät. "Kiva tavata" sanoin hymyillen samalla kun kävelin sängylleni istumaan.
"Mila haluisitko sä lähtä meijä mukaa?" Jonah kysy. "Ai siis ooks sä adoptoimassa mua?" kysyin innokkaana. "No mitäs muutakaa" Jonah vastas.
"Tietty mä lähen!" Mä sanoin ja menin halaamaan häntä. "Awww mun pitää vaa allekirjottaa pari paperii ja sä voit vaikka samalla pakata sun kamat" Jonah sano. "Juu mä tuun sit alas" sanoin ja sen jälkeen pojat käveli pois mun huoneesta.
~~~
Pakkaamisen jälkeen nostin yhden ainoan matkalaukun koska minulla ei ollu paljon tavaroita. Kävelin alakertaan ja vein laukun eteiseen missä Jonah ja muut pojat oli sekä Andrianna
"Oottakaa hetki mä käyn nopeeta olohuoneessa mulla jäi yks juttu" sanoin samalla ku mä juoksin olohuoneeseen.
Mä näin Alexan sielä. "Arvaa kuka just adoptoitii" mä sanoin ja näytin keskaria kummallaki kädellä.
Sen jälkee mä nopeesti juoksin takas eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan.
Me kävelimme ulos ja Adrianna seurasi perässä. "Mun on pakko sanoa Mila että mä en ikinä oo ollu onnellisempi ku sä lähet" hän sanoi hymyillen. Pyöritin vain silmiäni hänelle.
"Sulla ei oo mitään oikeutta sanoa lapselle noi" Jonah sano selvästi ärsyyntyneenä.
"Niin kauvan ku tuo rotta asuu minun talon alla mä saan sanoa sille mitä mä tahon" Adrianna sano vieläkin hymyillen.
"No mä just kirjotin paperit että Mila ei enää tavallaan asu sun katon alla enkä mä anna kenenkään sanoo mun lapselle noin" Jonah sanoi ärsyyntyneenä joka oli aika suloista koska hän piti puoliani puolestani.
Sen jälkeen oltimme kävelemässä poikien autolle ja otin Jonahin kädestä kiinni. Hän katsoi alas minua kohti ja hymyili.
Pääsimme autolle ja istuin etupenkillä Jonahin vieressä...
YOU ARE READING
Adopted By Jonah Marais
Fanfiction14.v tyttö joka on elänyt vuosia orpokodissa vihdoin tulee adoptoitua ja uusi elämä alkaa? Draamaa, rakkautta, surua?