Adopted By Jonah Marais

Sä tuut ja pilaat kaiken

Mila

Käänsin katseeni ovelleni ja näin Jackin seisovan sielä hämmentyneenä ja vihaisena. "Daniel. Mitä. Helvettiä. Sä olet tehny?" Jack kiiruhti Danielia kohti.

"Ooks sä puhunu paskaa Milasta?!" Jack tökkäsi Danielin rintakehää. "E- en...." Daniel vastas hermostuneena. "Vaan mistä helvetin säälittävästä ryhmästä te puhutte?!" Kysyi Jack, lähentyen Danielia samalla kun Daniel pakitti seinään.

"No siis Alexa ja Christina lisäs mut tälläseen ryhmään jossa ne puhuu pahaa Milasta ja Alexa sano että jos mä en sano jotain pahaa Milasta nii se erois mun kans.." Daniel hikoili. "No aijoks sä oikeesti sen lutkan takii puhuu Milasta pahhaa? Tajuuthan sä kuinka alhaista toi on tehä sen lutkan takii?" Jack kysyi. "Lutka?!..."

"Tyyppi ei ees huomannu ku se yritti iskee mua keikalla!" Jack sanoi ja Daniel oli vaan hiljaa. "Ei ei Alexa sellasta tekis" Daniel sanoi hiljaa. "No siltä se vähä vaikutti!'' "Mä lähen käymää pihalla" Daniel käveli ulos huoneestani ja pamautti oven kiinni.

"Mä en ymmärrä tota!" Heitin käteni ilmaan ja istuin sängylleni. Jack huokaisi ja istu viereeni. "Sori mä oon pahoillani Danielista" Jack sanoi ja nyökkäsin. "Se on välillä tollane.." Jack jatkoi. "Ei kai sille mitää voi"

~skip iltaan~

Oli ilta ja pojat joutuivat lähtä tapaamiseen joka kesti vain puoli tuntia. Jäin kotiin siks aikaa Alexan kanssa. Pojat lähtivät ja istuin sohvalla selaten puhelinta.

Daniel ei ollut myöskään puhunu minulle mitään koko päivänä ja itsekkin olen vaan ignoorannut sen.

Hetken päästä Alexa istui toiseen päähän sohvaa ja jäi tuijottamaan minua.

"Oliks sulla jotain asiaaki?" kysyin hetken päästä ja nostin katseeni puhelimestani jo nyt turhautuneena häneen. "Sä riitelit Danielin kans" hän sanoi laskin katseeni takaisin puhelimerni epäkiinnostuneena aiheestamme. "Nii i" mumisin.

"Tiiäks sä kuinka paskana se on ollu tän koko päivän? Sun takii niiku sä tuut ja pilaat kaiken!" Alexa sano. "Ai se paskana? Mua oikeesti säälittää se luuseri! Se on jo aikuinen mutta silti tyyppi puhuu paskaa ryhmässä niin ku joku vitun 11 vuotias!!" Raivostuin.

"No se on sun homma saaha se kuntoon tai meijön suhteesta ei tuu mitään" Alexa nousi sohvalta ja käveli minua kohti. "Ensinnäki mitä helvetin suhteesta? Te tuski ootte tuntenu kuukautta! Ja toisekseen, miksi helvetissä mun pitäis pyytää anteeks?! Mä en tehny mitään säälittävää ryhmää!" Nousin ylös Alexan eteen.

Yllätys yllätys, Alexa ei kestänyt totuutta.joten löi avokämmenellä kasvoijani.

Enkä tiedä mitä tapahtui mutta seuraavaksi olimme toistemme kimpussa kuin olisi kyse elämästä ja kuolemasta. Pojat olisivat voineet tulla kotiin minä hetkenä hyvänsä.

Alexa veti taas hiuksistani ja yritin työntää häntä pois kunnes yhtäkkiä kuulimme oven aukeavan.

"Moi tytö-" Jonah oli sanomassa kunnes huomasi mitä oli tekeillä. "Mitä tääl tapahtuu?!" Isäni huudahti ja muut pojat ja Christina kävelivät hänen takaa sisälle.

"Toi kutsu mua lutkaks!" Alexa huusi. "Toi repi mua hiuksista!" huusin ennen kun Jonah oli saanut sanaakaan suustaan. "Toi löi mua!" Alexa huusi. "Sä alotit tän kaiken!" osoitin Alexaa.

Jonah huokaisi ja tiputti reppunsa lattialle. "Musta tuntuu että me tarvitaan uus avustaja" Jonah sanoi hieroen otsaansa. "Tarkotaks sä että mä sa-" Alexa alotti ja Jonah keskeytti hänet. "Joo sä saat potkut"

"Daniel eks sä aijo tehä tälle mitään?!" Alexa katsoi Danielia joka raapi niskaansa kiusallisena. "No aiva sama mä löydän kyl parempiiki töitä! Plus Daniel me ollaa ohi!" Alexa sanoi ja lähti ovesta ulos.

"Ja näin tänää" huokaisin. "Mila voidaanks me jutella hetki?" Daniel kysyi. "Joo vaikka.." vastasin ja kävelimme vähän syrjempään samalla kun pojat alotti oman keskustelun.

"Nii?" kysyin. "Mä oon pahoillani siitä ryhmästä minkä tytöt teki ja et mä puhuin susta.." Daniel sanoi.

"Mä tiiän että mä olin mulkku ja luuseri ja kaikkee vastaavaa mutta saanks mä anteeks?" Daniel kysyi.
"Daniel sä oikeesti oli helvetin ryhmässä?! Tajuutko sä kuinka säälittävää ja lapsellista se oli?!" yritin pyyhkiä hymyn kasvoiltani jonka oli aiheuttanut huvittavan lapsellinen tilanne.

"No tietenki tajuun, mä tiiän ettei mun ois pitäny olla mukana mutta ne manipuloi mua" Daniel katseli lattiaa. "Mä tiiän että sä tiesit mitä sä olit tekemässö, sä et voi laittaa kaikkea Alexan ja Christinan niskoille" Huokaisin. "Mä tiiän, cmoon Mila anna anteeks tää ei tuu toistumaan" Daniel anoi. "..... okei sit" Tiesin ettei minun olisi pitänyt antaa näin helposti anteeksi.

"Oikeestikko?!" Daniel kysyi innokkaana. "Joo, mut vaan tän kerran, ja jos poistat sen ryhmän etkä tee mitään muuta samallaista ikinä" sanoin. "Mä poistin jo sen ja ei tuu toistuu" Daniel vastasi. "Paras ois, jos taphtuu nii älä tuu itkemää anteeks anto"

Kävelimme takaisin poikien luo. "Mistä te juttelitte?" Jonah kysyi. "Ei mistään erikoisesta" vastasin.

Loppu illan söimme pelkästään karkkia ja katsoimme leffaa. Lopuksi nukahdin sohvalle..

Mä tiiän että tää on aika lyhyt mutta toivottavasti ei haittaa ja must tuntuu et tää oli aika super tylsä jostain syystä emt.. :D plus mä nyt heti tarviin ideoita koska mulla ei oo mitää ajatusta mitö mä seuraavaks voisin kirjottaaaa.. ja sanokaa myös jos tahotte tähän tarinaan lisää ihmisiä ja jos tahotte nii keitä?