Mila
Katsoin ylös ja näin Zachin ja tytön. "Mitä asiaa?" kysyin kiinnittäen huomioni uudelleen polveeni. "Ooks sä kunnossa?" Zach kysyi. "Mitä se sua kiinnostaa?" kysyin vähän naurahtaen hänen kysymykselleen sillä oli vasta tehnyt jäljen poskeeni. "Sori vaa me yritettii vaa auttaa" tyttö sanoi. Ketä vihhaan jo nyt. "Voisitteko sinä ja sun maksettu frendis nyt lähtä? Mä en taho nähä sun rumaa naamaa" sanoin ja jatkoin haavan puhistamista.
Zach otti minusta kiinni ja nosti mun katseeni itseään päin. "Älä vittu ikinä puhu mulle noi" Zach sanoi.. "mä vaa mieti et kuka sun kaveri haluis olla" "Tahoks sä et mä lyön sua uuestaa" hän sanoi hiljaa ja tuijotti silmiäni. "Sä et viittis" sanoin hiljaa.
"Sä et tunne mua" Zach sanoi. Yhtäkkiä Loren veti Zachin pois ja läpsäs mua. "Mikä helkkari sua vaivaa?!" huusin melkein purskahtamalla nauruun siitä millaista elämäni oli. "Sä ansaitsit sen! Senki pikku muija!" Loren huusi. "Tää ei voi olla totta" naureskelin hiljaa
"Senki halpa roska" mumisin Hyi ja no Zach löi. Uudestaan. Ja ai saaakeli se sattu. Tahdoin samalla nauraa kuinka huvittavaa tämä oli mutta samalla itkeä sivusta. Lähdin vain kävelemään kivuliaasti kotiani päin. tilasin uberin koska jalastani vuosi verta ja olisi kestäny miljoona tuntia kävellä kotia.
Uber tuli ja hyppäsin sen kyytiin. Se ajoi minut kotiin ja avasin oven hiljaa ja samalla kun olin sulkemassa ovea mahollisimman hiljaa kuulin jotain. "Säpä olit pihalla kauvan" kuulin kun Jonah sanoi takaani.
En tiennyt mitä tehä. "Joo sielä oli hyvä ilma" sanoin kääntymättä. "Onks kaikki hyvin?" hän kysy ja käveli lähemmäs jolloin kipu todella alkoi tuntumaan. "Joo on" sanoin vieläkin selkä häntä päin. "Mila kato mua..? Onks jotai tapahtunu?" Hän kysy huolissaan ja piättelin kyyneliäni hymyilemällä. "Joo...o" sanoin ja ääneni rikkoutui ja pari kyyneltä valui silmästäni. "Mitä on tapahtunu?!" hän kysyi ja nopeasti otti olkapäistäni kiinni ja käänsi minut häntä päin. "Kuka sua löi- mitä sun polvelle on tapahtunu?!" Jonah kysyi huolissaan. Hän juoksi kylppäriin panikoiden ja haki sieltä kaikkea mahdollista.
Jonah tuli takaisin ja istuin sohvanlle. Pojat olivat yläkerrassa joten kukaan muu ei ollut alhaalla. Hän sotki vahingossa sohvan puhdistus aineella ja laittoi yhen ison laastarin haavaani. Tuntui kuin olisin 6 vuotias taas.
"Mila nyt kerro kuka sua löi?" Jonah kysyi. "en mä voi kertoo" sanoin kuivaten nopeasti silmani. "Mikset muka?!" hän kysy.i "Te taas tappelette..." sanoin. "Miten nii taa- oliks se joku pojista?!" hän kysyi vihasena. Olin hiljaa ja katsoin alas. "Oliko se Daniel?!" Hän kysyi ja nyökkäsin päätänk tarkottaen 'ei'. "Corbyn?! Jack?!" Hän jatkoi ja tein samallain. "Zach?" se sanoi tietäen jo vastauksen. "Senkö takia sä oot käyttäny meikkiä?" jonah kysyi ja nyökytin päätäni. "Miks sä et sanonu?! Se on kuollu" ja sillä hetkellä ovi aukesi...
"Mitäs te-" Zach kerkesi sanoa ennen kun nosti sen katseen meitä kohti. Hän heti tajusi mitä oli tapahtunu ja katsoi minua. Jonah juoksi Zachin luo ja nosti hänet seinää vasten.
"Miks helvetissä sä oot lyöny Milaa?!" Jonah huusi sille. Zach oli vaan hiljaa. "Sulla on pahoja ongelmia" Jonah sanoi ja löi Zachiä naamaan. Otin puhelimen taskustani ja soitin taas Loganille.
Samalla kun puhelin soi näin vierestä kun he tappelivat. Juoksin yläkertaan ja kerroin lopuille mitä oli tapahtunut koska Logan ei vastannu.. "Mitä helevettiä Zach!?" Daniel huusi yläkerrasta ja pojat juoksivat alakertaan. Kuvittelin että Daniel, Jack tai edes Corbyn olisivat lopettanu tapelun mutta asiat muuttuivat pahemmaksi.
"Voitteko te lopettaa?!" huusin heille mutta kn ei kuunnellu. yritin soittaa taas Loganille mutta hän oli luultavasti kuvaamassa vlogiaan tai uutta leffaansa eikä hänellä ole aikaa säälittävälle poikien pelleilylle.
He kohta saattavat itsensä sairaalaan kun he hakkaavat toisiaansa joka päivä toisiaan. Oikeesti jos Jonah ei olisi ikinä adoptoinu minua ne varmaan nytkin olisi viettämässä hyvää aikaa.
"ONKO TEILÄ JOKIN ONGELMA?!" huusin niiin kovaa kun mun kurkusta lähti. He katsoivat minua päin ja sen kyllä näki että he oli tapellut. "Toi yks helkkarin idiootti löi sua! Hyväksyks sä sen noi vaan?" Jonah huusi. "Hei pliiis kattokaa itteänne tuski ketään teistä kiinnostaa miltä musta tuntuu. Te ootte tapellu jo kaks kertaa siitä ku joku on lyöny mua. Must tuntuu et mä haluun takas orpokotii se ois ehkä meile kaikille parhaaks" sanoin.
"Mitä sä ta tarkotat..?" Daniel kysyi. "Sitä että te ette ees huomannu mua täälä" sanoin.
"Älä sano noin.." Jack sanoi. "älä sano noin mitä sä siinä valitat senki tekopyhä te ite koko aja tappelette" sanoin kertoen faktoja. "Anna anteeks" Jonah pyysi ja he yritti tulla lähemmäksi. "Anna anteeks miksi? Sä tuski ees oot päästäny Zachista irti" sanoin ja Jonah huomasi että pidätti Zachin kauluksesta vielä kiinni mutta päästi kuitenkin hänet.
"helvetin tekopyhät.." mumisin samalla kun kävelin yläkertaan.
Lol
YOU ARE READING
Adopted By Jonah Marais
Fanfiction14.v tyttö joka on elänyt vuosia orpokodissa vihdoin tulee adoptoitua ja uusi elämä alkaa? Draamaa, rakkautta, surua?