Adopted By Jonah Marais

Mulla on menkat

Mila

25.5 perjantai

12:30

"Mitä asiaa" Jemy kysyi avattuaan ovensa.

"Anna anteeks! Mä en kestä tätä enää! Mä en pärjää ilman sua! Tuu takas!" Anelin polvillani hänen kuistillaan.

"Päivää Mila"

"Päivää Corbyn"

"Cmoon ne muut on ku kojootteja ja mä viaton lammas! Jos sä oot vielä huomenna pois koulusta hyppään katolta!" Jatkoin anelemista.

"Sä sanoit että mä pilasin itteni!" Jemy nosti ääntään.

"Ja se oli väärin! Mä oon pahoillani!" Nousin viimein jaloilleni.

"Ja sinä! Senkin kiimanen paskiainen! Kuinka sä kehtaat!" Kävelin Corbyniä kohti talon sisälle. Hieman toivoen etteivät Jemyn perheenjäsenet olisi kotona.

"Mila rauhotu, siihen tarvitaan kaks ihmistä" Jemy veti minut takaisin luokseen.

"niimpä, rauhotu" Corbyn toisti.

"Ole sinä hiljaa" sanoin Corbynille ja käännyin Jemyä kohti

"Cmoon antaisit anteeks mä en kestä enää tätä piinaa" huokaisin.
"Mä tulin koulusta tänne saakka ja otan mun iskältä raivarit niskaan"jatkoin

"Se oli mulkku veto sulta, emmäkää tuominnut sua ku sä vedit pillereitä tuntemattomien kanssa" Jemy sanoi.

"Mä tiedän! Ja mä tiiän että mä tein virheen nii voidaanko me vaan unohtaa tää?" Huokaisin.

"Mä en tiiä Mila" Jemy sanoi ja annoin hänelle anelevan katseen. "....Okei" Jemy huokaisi hetken hiljaisuuden jälkeen.

Hallelujah

"Tää ei tuu tapahtuu uudestaan!" sanoin iloisena.

"Paras ois" Jemy vastasi.
"Tahoks sä jäähä tänne vai meeks sä kouluu?"

"Meen varmaa kouluun, millon sä tuut takas?" Kysyin.

"Huomenna" Jemy vastasi samalla kun Corbyn istui sohvalla hänen takanaan olohuoneessa.

"Mun täytyy lähtä että mä kerkeen seuraavaan bussii"

"Joo nähää huomenna"

"Moro!"

Ja lähdin bussipysäkille odottamaan bussia joka tulisi parin minuutin päästä.

15:55

Pakkasin reppuani koulupäivän kuluttua yksin luokassa sillä olin viimeinen hidastelija. Koko päivä oli ollut perseestä, Jemyn anteeksi antoa lukuun ottamatta ja olin hermoromahduksen partaalla. Vaikka mikään ei ollut mennyt niin sanotusti huonosti, olin vihainen ja allapäin syyttä.

Laahustin käytävälle opettajan ohi masentuneena. Käytävillä oli enää vain ne kaikista hitaimmat ja ne ketkä olivat jääneet seurustelemaan ystäviensä kanssa.

Kipaisin vessassa ja käytävät olivat tyhjiä ja äänettömiä kun tulin takaisin. Kuulin juoksu askelia takaani, mutta en kiinnittänyt huomiota.

Askeleet tulivat minua kohti jolloin käännyin ja näin Noelin.

"Mennäänkö samaa matkaa" hän kysyi hieman hengästyneenä.

"Ei" vastasin kylmästi ja laitoin kirjani kaappiin.

"Cmoon me jäähään samalla pysäkillä"

"Mä tiedän, viimeks sinä ja sun kaverit kaajoitte mut" Sanoin pamauttaen kaappini kiinni ja lähtien ulko-oville päin.